Herkän Runoilijan Blogi

Oltuani lähes vuoden sairaslomalla olen nyt haparoivin askelin palannut työelämään heinäkuun alusta henkilökohtaisen avustajan tehtäviin. Uudet työkuviot ovat olleet opettavaisia ja samalla antoisia, ja työn olen kokenut itselleni merkitykselliseksi. Fyysinen sopeutuminen on tapahtunut hienosti vähitellen. Paljon olen vuodessa kasvanut, mutta muutamassa asiassa riittää vielä työstämistä. Kiteytän ne alla listanomaisesti:                  1.      Toisten tunnetilojen “imeminen” Olen äärimmäisen empaattinen ja herkkä ihminen, ja toisten ihmisten tunnetilat vaikuttavat minuun vahvasti. Vaikka tiedostan, että toisten ihmisten tunnetilojen “imeminen” on itselleni haitallista, teen sen silti ikään kuin huomaamatta. Olen myös mestari kantamaan toisten ihmisten ongelmia harteillani ja kokemaan olevani vastuussa toisten ihmisten ongelmien ratkaisemisesta. T ässä on kysymys rajojen vetämisestä; sen tiedostamisesta, mihin minä lopun ja mistä muut alkavat. Identtinen kaksosuus ja voimakas

Kävin ylirasitustilan vuoksi pyörällä tehtävässä rasituskokeessa yksityisellä lääkäriasemalla Helsingissä viime maanantaina. En voi muuta sanoa kuin että onneksi en mennyt tähän kokeeseen viime talvena, jolloin kuntoni romahti täysin. Nyt, toivuttuani jo 5 kk, testissä mukana ollut liikuntafysiologi sanoi minulle testin jälkeen:”Harvoin saadaan näin huonoja tuloksia.” Ennen varsinaista pyörällä tehtävää rasituskoetta minulta mitattiin pituus ja verenpaine. Kehonkoostumusmittaus tehtiin InBody-laitteella, otettiin EKG ja täytin taustatietokyselyn. Viimeisenä ennen rasituskoetta otettiin spirometria eli puhalluskoe. Testituloksista ilmeni, että spirometria ei ollut normaalilla tasolla. Uloshengityksen lähtötilanne oli vielä normaali, mutta heikkeni nopeasti sen jälkeen. Tällä saattaa urheilulääkärin mukaan olla ollut merkittävä rooli ylirasitustilan synnyssä, ja asiaa kannattaisi hänen mukaansa tutkia enemmän. Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että tutkimukset ovat koronan takia jä

Ylirasitustilasta toipuminen on osoittautunut pitkäksi tieksi. Kärsivällisyys, maltti ja epätietoisuuden sietäminen ovat asioita, joiden tarpeellisuus on tullut jo hyvin tutuksi. Mieleni on ollut kärsimätön toipumisen suhteen, koska “jo kolme kuukautta on kulunut, kyllä minun pitäisi jo pystyä.” Nämä ajatukset tulevat suoraan egon syövereistä. Edelleenkään en pysty harrastamaan mitään vähänkään hengästyttävää liikuntaa. Liikunta on ollut minulle addiktio, jolla puran omaa huonommuuden tunnettani, häpeää ja muita tunteita ja jonka avulla olen yrittänyt lunastaa oikeutusta omalle olemassaololleni. Kalenteri oli aina täpötäynnä. Kiire sai tuntemaan itseni tärkeäksi. Kiire mahdollisti myös sen, ettei tarvinnut pysähtyä ja huomata sitä, kuinka paha olo oli sisällä. Riittävän kauan kun tätä jatkoi – no, lopputulos on nyt nähtävissä. Pakkopysähdyksen jälkeen olen opetellut paikallani olemista, hiljentymistä, yksinkertaisesti olemista . Nyt on se hetki, jolloin haluan lopullisesti p

Viime vuoden heinäkuussa jaoin omassa Instagram stoorissani seuraavan tekemäni oivalluksen: ” Viime vuosina olen lukenut lukuisia self-help -kirjoja.  Yksikään niistä ei ole ratkaissut ongelmiani.  Se, joka ratkaisee, se minun pitää kirjoittaa itse.” Mainitsin tästä oivalluksesta loppukesästä psykoterapeutilleni käyttäen ilmaisua “hullu unelma”. Ajatus kirjan kirjoittamisesta tuntui valovuosien päässä olevalta absurdilta päähänpistolta, johon minulla ei todellisuudessa olisi mitään mahdollisuuksia. Olen ollut taitava sulkemaan itseni niiden asioiden ulkopuolelle, joita todella haluan. Tämä oli taas yksi esimerkki. Aiemmissa blogiteksteissäni olen kertonut, miten tammikuun puolivälissä fyysinen kuntoni romahti täysin ylirasitustilan seurauksena ja olin huonoimmassa kunnossa ikinä. Ensimmäisen kuukauden toipumisen jälkeen jouduin vakavasti pohtimaan kysymystä: Miten estän itseäni masentumasta? Jos olin rehellinen itselleni, oli pakko myöntää, että koska en pystynyt öisi

Viimeisten parin vuoden aikana on käyty vilkasta keskustelua ferritiinin eli varastoraudan puutteesta. Osa lääkäreistä suhtautuu siihen tämän ajan muotivillityksenä, kun taas toiset pitävät sitä todellisena ja vakavasti otettavana asiana. Alhainen ferritiini voi aiheuttaa lukuisia oireita, kuten: ·          Väsymys, heikotus ·          Levottomat jalat ·          Hajamielisyys, keskittymiskyvyn puute ·          Palan tunne kurkussa, nielemisvaikeudet ·          Hengästyminen, hengenahdistus, nopeutunut syke levossa ·          Rytmihäiriöt ·          Masennusoireet, ahdistuneisuus ·          Heikentynyt yleiskunto, lihasheikkous ·          Ruokahaluttomuus, painon nousu tai lasku Ferritiinin viitearvot ovat 10-150, vaikka yleisesti hyväksytyksi puutteen alarajaksi on hyväksytty 30. Ihmisten kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä, eli joku voi saada oireita paljon korkeammallakin ferritiiniarvolla kuin joku toinen. On hyvä huomata, että hemoglobiiniarvo ei k

Kaiken piti olla hyvin. Tunsin itseni henkisesti valmiiksi palaamaan asteittain liikunnanohjaustyöhön vuoden vaihteessa ja olin sopinut kevennetystä aloituksesta, eli ohjaisin tammikuussa vain keskiviikkoisin kaksi tuntia Lavista Myyrmäessä. Tottakai jännitin ohjaamaan menemistä, mutta kaikki sujui hienosti. Ennen molempia tunteja kerroin, miten elokuussa 2019 ohjatessani viimeisiä kertoja ennen sairauslomalle jäämistä olin saanut paniikkikohtauksen enkä enää pystynyt tulemaan ihmisten eteen. Mutta totesin nyt olevani tässä. Sain raikuvat aplodit ja se kosketti sydäntäni syvältä. Oli myös sydäntä lämmittävää kuulla olleeni kaivattu, vaikka sijainen oli poissaollessani pitänyt hyvää huolta ryhmistäni. Pahimman pelon kohtaaminen Juuri ensimmäisen ohjauspäivän iltana sain puhelun mieheltäni USA:sta, joka auttoi omalta osaltaan laittamaan palikoita päässäni oikeaan asentoon, tosin syvän järkytyksen kautta. Mieheni kertoi, että hän oli saanut työtarjouksen USA:sta. Vaikka hän suhtau

Pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun ahdistus ja nukkumisongelmat tulivat elämääni. Tähän jaksoon on mahtunut sekä lyhyempiä että pidempiä jaksoja, jolloin nukkuminen on onnistunut ilman lääkkeitä. Tällä hetkellä uni on jälleen pahasti kateissa. Tein tänä aamuna päiväkirjaani yhteenvetoa itseäni varten ja listasin, mitkä asiat aiheuttavat minulle stressiä ja ahdistusta tiedostaen samalla tosiasian, ettei mikään tilanne, tapahtuma tai henkilö aiheuta stressiä, vaan oma suhtautumis- tai ajattelutapa. Tämän kun on oivaltanut, ymmärtää myös, että stressiin ja ahdistukseen voi itse vaikuttaa ja vastuu siitä ja paranemisesta on omissa käsissä (toki apua voi saada ystäviltä/ammattiauttajilta jne). Mistä minun kohdallani stressi ja ahdistus johtuvat? -      JATKUVA PELKO SIITÄ, MITÄ PAHAA HUOMENNA TAPAHTUU (tämän taustalla perusturvallisuuden tunteen puuttuminen) Viimeiseen 3 vuoteen mahtuu niin paljon vaikeita asioita, että luottamus elämään on hor