Tekstit

”SAIRASLOMALLA: AHDISTUSTA JA PANIIKKIKOHTAUKSIA”

Kuva
Perjantaina katselin kotisohvalta käsin odotetun Vain Elämää –sarjan 10. tuotantokauden varsinaista ensiosaa: Antti Tuiskun päivää. Antti avautui osassa muun muassa siitä, miten jatkuvasti kamppailee riittämättömyyden tunteiden kanssa. Hän myös kertoi, miten vaikeaksi koki mennä ensimmäisenä koulupäivänä Tampereella Varalan Urheiluopiston kouluruokalaan, kun mieleen tulvivat kaikki muistot koulukiusaamisesta ja siitä, että mihinkään pöytään ei ollut sopivaa istua. Sanotaanko näin, että monen (itseni siihen mukaan lukien) Antti Tuisku on viimeisimpiä ihmisiä, joilta odottaisi ulkoisten asioiden perusteella tällaisia ongelmia! Samalla tämän tajuaminen on äärimmäisen lohdullista.
Sisäiset myrskyt eivät näy ulospäin
Olen ollut voimakkaanahdistuksen takia sairaslomalla jo kolme viikkoa. Tänä aikanaen ole ohjannut yhtään ryhmäliikuntatuntia, mutta joitain yksittäisiä taloushallinnon asioita on ollut pakko hoitaa. Tällaisiin lukeutuu lyhyt palaveri asiakkaani tilintarkastajan kanssa. Muistan,…

SISKON SURU

Kuva
SISKON SURU
Psykoterapiaa on nyt takana neljä kuukautta. Käyn tällä hetkellä siis Kelan tukeman psykoterapian ensimmäistä vuotta. Vaikka nyt on vasta ensimmäinen vuosi menossa, tiedän jo nyt, että haen toistakin vuotta. Käsiteltäviä asioita on niin paljon. Sellaisiakin, joita en ole vielä kertaakaan elämässäni uskaltanut työstää.
Mielenterveyteni romahti toistamiseen tänä keväänä samoihin aikoihin, kun siskoni keskimmäinen poika kuoli syöpähoitojen seurauksena saamaansa infektioon ja monielinvaurioon. Sitä ennen siskoni oli läpikäynyt jo puolitoista vuotta syöpähoitoja, ensin nuorimman poikansa ja sittemmin keskimmäisen poikansa kanssa. Tänä aikana olen läpikäynyt aikamoisen negatiivisten tunteiden skaalan, jota en ole käsitellyt muutoin kuin päiväkirjassani.
Negatiivisten tunteiden kirjo
Päällimmäiset tunteet ovat olleet suru, pelko, huoli ja viha. Niiden kaverina syyllisyys, riittämättömyys, avuttomuus. Näiden ympäröimänä en ihmettele, miksi tunnen valtavaa puristusta rintakehällä ja m…

PER ASPERA AD ASTRA - Vaikeuksien kautta voittoon

Kuva
Edellisessä blogitekstissäni (29.4.2019) kirjoitin, että sooloesityksen esittäminen teini-ikäisten ryhmissä oli paljon jännittävämpi paikka kuin mitä itse Hyvinkääsalissa esiintyminen tulisi olemaan. Kuinka väärässä olinkaan!
Kenraaliharjoitus perjantaina 3.5.
Lähdin luottavaisin mielin kenraaliharjoituksiin perjantaina 3.5. iltapäivällä. Siellä tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mihin en osannut mitenkään varautua ja mikä ei ollut kertaakaan edes häivähtänyt mielessä – soolon kenraalissa jalkani tärisivät aivan holtittomasti koko esityksen alun korkokenkäkävelyn ajan! Tärinä helpotti tuolitanssiosuuden alkaessa, ja olin iloinen, että pystyin viemään tanssin läpi alun tapahtumista huolimatta.
Kun katsoin kenraalin tanssia videolta, oli kävely erittäin epävarman ja rauhattoman näköistä. Ihmekös tuo, kun jalat tärisee holtittomasti kuin Bambilla liukkaalla jäällä! Kenraaliharjoituksesta jäi erittäin ahdistunut olo, ja ahdistus paheni vain iltaa myöden kotona. Myöhäisillan saunassa yksinä…

FIFTY SHADES OF LAURA

Kuva
Ensi sunnuntaina 5.5.2019 esiinnyn Tanssikeskus Elementin kevätnäytöksessä Hyvinkääsalissa klo 19 näytöksessä toistamiseen sooloesityksellä. Vaikka tämä on toinen sooloesitys, minua jännittää enemmän kuin ensimmäisellä kerralla viime joulukuussa. Sooloesityksen lisäksi olen mukana tanssimassa aikuisten show-, aikuisten hiphop-, MTV Style- ja heels-ryhmissä.
Kuten aiemmista, useammistakin kirjoittamistani blogiteksteistä käy ilmi, olen kohdannut ja työstänyt viimeisten vuosien aikana runsaasti häpeää. Tästä huolimatta tai juurikin tästä johtuen sain eräänä yönä helmikuussa nukkuessani idean tulevasta sooloesityksestäni. Kävelen esityksessä sisään Guessin 11-senttisissä koroissa jäätävän upealla kävelyllä valokeilan seuratessa minua muuten pimeällä lavalla. Tiesin jo silloin, että tämä ei tule olemaan minulle mikä tahansa esitys. Se tulee olemaan tietynlainen kliimaksi häpeätyöskentelyssäni.
Myöskään se ei ole sattumaa, että kävely tapahtuu Fifty Shades of Grey –elokuvan tunnusmusiikin ta…

PARASTA SEKSIÄ IKINÄ

Kuva
Olen 41-vuotias, ollut 22 vuotta saman miehen kanssa, ja nyt, viimeisen vuoden ajan meillä on ollut parasta seksiä ikinä. Vain puolitoista vuotta sitten ajattelin, että seksi on jotain sellaista, joka ei kuulu minun elämääni ja olin jo kokonaan luopumassa siitä. Siihen aikaan seksi ei ollut enää pitkään aikaan kuulunut avioliittoonikaan.
Viimeiset kolme vuotta olen työskennellyt intensiivisesti häpeän kanssa. Niiden ajatusten kanssa, että olen jotenkin viallinen, kelpaamaton, riittämätön enkä ainakaan kenenkään rakkauden arvoinen. Nämä ajatukset eivät mitenkään vähiten ole näkyneet seksuaalisuudessa. Tiedostan tosin oman taakkani ja traumani liittyen oman seksuaali-identiteettini ja seksuaalisen puolen kehittymiseen.
Minun ensimmäiset varsinaiset seksikokemukseni olivat 17-vuotiaana itseäni parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Näiden jälkeen hän katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi:”Kai sä ymmärrät, että kaikki asiat, joita tehdään sängyssä, on tosi rumia.” Minä olin silloin al…

RAKKAUS VOITTAA KAIKEN

Kuva
Edellisen blogikirjoituksen julkaisin juuri, kun olin palannut mieheni kanssa yhteisen katon alle, joulukuun puolivälissä. Tiesin, että ratkaisu oli sitä, mitä halusin ja olin varma päätöksestäni, mutta siitä huolimatta se aiheutti reaktion, jota en ollut osannut odottaa.

Yöunet lähtivät ja ahdistus palasi
Jo pelkkä muutto oli fyysisesti todella raskas, siitäkin huolimatta, että minulla oli muuttofirma ja kaksi miestä kantamassa tavarat vanhasta asunnosta ulos ja uuteen sisään. Olin pakannut 50 laatikollista tavaraa yksin ja myös purkanut yksin. Olin fyysisesti todella rasittunut. Edellisellä viikolla oli ollut debytointi tanssinäytöksessä.
Muutama päivä muuton jälkeen menetin yöuneni. En pystynyt nukkumaan ja olin kovasti ahdistunut. Illalla sänkyyn mennessä sydämeni hakkasi. Jouduin turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin sekä unilääkkeisiin pystyäkseni nukkumaan. Joulu meni tässä sumussa enkä heti ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtunut.
Paluu menneisyyteen
Vaikka halusin muuttaa takaisi…

JOULUN IHME

Kuva
Minulle kulunut vuosi 2018 on ollut koko elämäni voimakkain itseni etsimisen vuosi. Vuoden 2017 loppuun mennessä olin päätynyt sekä parisuhteessani että itseni kanssa umpikujaan, josta ei ollut muuta ulospääsyä kuin muuttaa elämänsä ensimmäistä kertaa yksin asumaan.
Kun viime vuoden lopulla ilmoitin miehelleni, että muutan pois yhteisestä asunnostamme, tein sen vankkana käsityksenäni se, että 17,5 vuoden avioliittomme oli tässä. Olin ahdistunut, voimaton, aivan loppu. Meillä ei ollut enää aikoihin ollut mitään yhteistä. Onneksi mieheni jaksoi vielä uskoa meihin, silloinkin, kun minä en enää uskonut.
Vuosi sitten jouluna annoin intuitioni johdattamana miehelleni erikoisen joululahjan – siitä huolimatta, että olin pari viikkoa aiemmin kertonut aikomuksestani muuttaa eri osoitteeseen. Annoin hänelle itseni yhdeksi illaksi ja yöksi. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että tämä lahja ehkä pelasti meidän liittomme. Sinä hetkenä minä olin jo luopunut meistä – ei ollut mitään odotuksia, ei mitään käsi…