Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

JOULUN IHME

Kuva
Minulle kulunut vuosi 2018 on ollut koko elämäni voimakkain itseni etsimisen vuosi. Vuoden 2017 loppuun mennessä olin päätynyt sekä parisuhteessani että itseni kanssa umpikujaan, josta ei ollut muuta ulospääsyä kuin muuttaa elämänsä ensimmäistä kertaa yksin asumaan. Kun viime vuoden lopulla ilmoitin miehelleni, että muutan pois yhteisestä asunnostamme, tein sen vankkana käsityksenäni se, että 17,5 vuoden avioliittomme oli tässä. Olin ahdistunut, voimaton, aivan loppu. Meillä ei ollut enää aikoihin ollut mitään yhteistä. Onneksi mieheni jaksoi vielä uskoa meihin, silloinkin, kun minä en enää uskonut. Vuosi sitten jouluna annoin intuitioni johdattamana miehelleni erikoisen joululahjan – siitä huolimatta, että olin pari viikkoa aiemmin kertonut aikomuksestani muuttaa eri osoitteeseen. Annoin hänelle itseni yhdeksi illaksi ja yöksi. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että tämä lahja ehkä pelasti meidän liittomme. Sinä hetkenä minä olin jo luopunut meistä – ei ollut mitään odotuksia, ei

DEBYTOINTI TANSSIJANA – UNELMASTA TOTTA

Kuva
Eilen, tiistaina 11.12.2018, toteutui eräs suuri unelmani, kun vihdoin debytoin tanssijana Tanssikeskus Elementin joulunäytöksessä Studio Donnerissa Hyvinkäällä. Tarkoitus oli jo esiintyä samaisen tanssikeskuksen kevätnäytöksessä 29.4.2018, mutta kuinka ollakaan, terveyteni romahti juuri paria päivää aikaisemmin, ja näytös jäi väliin. Olin mukana aikuisten hiphop-, heels- ja MTV Style –ryhmissä. Näiden lisäksi minulla oli sooloesitys, johon koreografian oli tehnyt tanssinopettajani Diana Anttila . Siinä tanssin suuresti ihailemani Antti Tuiskun kappaleiden Vedän sut henkeen, Keinutaan ja Rahan takii tahtiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin itseni rohkeaksi Tottakai oli itsestään selvää, että jännitin esiintymistä. Silti samaan aikaan tunsin itseni ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni rohkeaksi astuessani yksin esiintymislavalle. Ajatuksenani oli suorittamisen ja virheiden pelkäämisen sijaan keskittyä nauttimiseen ja antaa musiikin viedä. Jännitystä oli helpottanut

”KAKSI SYÖPÄDIAGNOOSIA SAMAAN PERHEESEEN”

Kuva
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että yleensä ihmisen pahimmat painajaiset eivät toteudu. Sisareni kohdalla pahin painajainen sen sijaan toteutui kahdesti vuoden sisällä, kun ensin hänen nuorimmaisen poikansa ja sitten keskimmäisen äkillisesti alkanut raajakipu osoittautui luusyöväksi. Luusyöpään sairastuu Suomessa vuosittain 10 henkilöä. Se on niin naurettavan pieni prosentti, että millä todennäköisyydellä sairastuneet osuvat samaan perheeseen ja vieläpä vuoden sisällä? Kuulostaa siltä, että Lotossa voittaminenkin olisi todennäköisempää kuin tämän kohtalon saaminen. Kuitenkin, vaikka kaikki kuulostaa vain erittäin huonolta elokuvalta, onkin se nyt totisinta totta. Mitkään sanat eivät riitä Miten voi lohduttaa ja olla tukena rakkaalle, läheiselle ihmiselle, kun tuntuu, etteivät mitkään sanat riitä? Riittämättömyyden ja voimattomuuden tunteet ovat murskaavia ja ylitse vyöryviä. Täytyy vain luottaa siihen, että aina ei sanoja tarvita. Hyväksyä se, että tässä tilanteessa ei

VAALEANPUNAINEN ELEFANTTI

Kuva
Antti Tuisku julkaisi 30.8.2018 omaelämäkerran ”Antti Tapani” (Antti Aro ja Anton Vanha-Majamaa, WSOY 2018), jossa hän puhuu menneisyyden rankoista kokemuksistaan kuten parisuhdeväkivallasta ja koulukiusaamisesta. Yhdeksi syyksi rankoista aiheista kertomiselle Antti kertoi haastatteluissa halunsa auttaa vastaavissa tilanteissa olevia ihmisiä. Mistä tuleekin mieleeni, kuinka Antti Tuisku tuli minun elämääni. Olin seurannut Idolsia vuonna 2003 ja alusta asti tykännyt Antin musiikista ja etenkin persoonasta, mutta mikään erityinen fani en ollut, vaikka meiltä kaksi hänen ensimmäistä levyäänkin löytyvät. Antti ei tullut elämääni varsinaisesti musiikin kautta. Koulukiusaamiskokemukset ja huono itsetunto yhdistävinä tekijöinä Hakeuduin NLP-kurssille toistamiseen keväällä 2015, koska etsin epätoivoisesti ratkaisua päästä omasta huonosta itsetunnosta eroon. Muistan, kuinka yhtenä kesäkuisena viikonloppuaamuna olin ajamassa NLP-koulutukseen Helsingin Malmille, ja yhtäkkiä radiosta

”TERAPIA JA MATKA MINUUTEEN ALKAA”

Kuva
Tällä viikolla aloitin puoli vuotta kestävän psykoterapiajakson erikoissairaanhoidon piirissä. En häpeä myöntää, että elämäni ensimmäistä kertaa käyn terapiassa. Koko kesän olin akuutissa avohoidossa. Voinee sanoa, että tämä on ollut elämäni rankin kesä. Siitä olen iloinen ja kiitollinen, että kesäkuun puolivälistä lähtien olen pystynyt nukkumaan ilman lääkkeitä. Sitä ennen minulla oli seitsemän viikon jakso, jolloin en pystynyt lainkaan nukkumaan ilman uni- ja/tai rauhoittavia lääkkeitä. Toki jännitin ja mietin kovasti, miten nukkuminen sujuisi ilman lääkkeitä, mutta se onnistui paljon paremmin kuin olin etukäteen kuvitellut. Nukkuminen ilman vahvoja lääkkeitä Ensimmäisenä iltana (17.6), jolloin menin sänkyyn ilman lääkkeitä, olin käynyt tuttuni luona testaamassa Neurosonic-patjaa. Se on matalataajuudella värähtelevä patja, jonka on tieteellisesti todistettu vaikuttavan keskushermoston toimintaan ja helpottavan uniongelmia. Olin 37 minuutin Neurosonic-hoidon jälkeen selk

”LASIKATTO ROMAHTAA”

Kuva
Huhtikuun puolivälissä kirjoitin, miten jouduin ylirasitustilan vuoksi ambulanssilla sairaalaan, ja kuinka päivystyksessä koin kauhunhetkiä yhtäkkisen sykkeen nousun vuoksi. Silloin luulin, että pohjakosketus oli siinä. Että siitä alkaisi hidas paraneminen. Olin niin väärässä. Toisaalta onneksi en tiennyt, mitä olisi vielä edessä. Huhtikuun viimeisenä perjantain ja lauantain välisenä yönä en pystynyt nukkumaan lähes ollenkaan. Oloni oli huono ja epämääräinen ja kokemani ahdistus oli suurempaa kuin koskaan siihenastisessa elämässäni. Olin huhtikuun alussa saanut sairaslomaa melkein huhtikuun loppuun, mutta jälleen ei auttanut muu kuin hakeutua lääkäriin. Ensimmäistä kertaa elämässä uni- ja mielialalääkkeet Lääkäri oli vakuuttunut siitä, että kokemani oireet: sydämen tykytys, ahdistus, hengitysvaikeudet, painontunne rintakehällä, johtuvat masennuksesta/ahdistuksesta, mutta halusi kuitenkin sulkea pois sydämeen liittyvät fyysiset oireet. Hän määräsi minut sydämen ultraan, ra

”SUURIN UNELMANI ON PÄÄSTÄ ANTTI TUISKUN TAUSTATANSSIJAKSI”

Kuva
Nyt se on julkista: Viime torstaina 3.5.2018 esitettiin Nelosella 4. osa uutuusohjelmasta Tähän aikaan ensi vuonna, jossa kerroin minun suurin unelmani olevan päästä Antti Tuiskun taustatanssijaksi. Olin ohjelmassa mukana identtisen kaksoissiskoni Iina Huhmarniemen kanssa, jonka unelmana oli puolestaan haastatella nelinkertaista F1-maailmanmestari Sebastian Vetteliä omaan blogiinsa. Iinan unelma toteutui ohjelmassa asetetun vuoden sisällä, minun ei. Joku (aika moni) voisi kysyä, mistä revin tällaisen unelman? Tällaisen unelman, joka kuulostaa täysin epärealistiselta, utopistiselta, yksinkertaisesti MAHDOTTOMALTA. Olen 40-vuotias ja tanssinut vasta vähän aikaa. Työurani olen tehnyt taloushallinnon parissa, vaikka olenkin ohjannut tanssillista ryhmäliikuntaa (Zumba, Lavis) päätyöni ohella useita vuosia. Siitä huolimatta tavoitteeni on päästä tanssimaan Suomen kovimman poptähden eli Antti Tuiskun taustalle. Irtisanoutuminen talousvastaavan töistä Mennään ajassa hiukan

AMBULANSSILLA SAIRAALAAN – YLIRASITUSTILA PAKOTTI PYSÄHTYMÄÄN

Kuva
Lauantaina 7.4.2018 palattuani muutama tunti sitten kotiin rakkaan isoäitini uurnanlaskutilaisuudesta koin elämäni pelottavimpia ja pysäyttävimpiä hetkiä. Yhtäkkiä alkoi rintaa puristaa, silmissä sumeni, ja taju meinasi lähteä. Sinä iltana lähdin ambulanssilla sairaalaan, jossa vietin yön päivystyksessä. EKG:ssä ja verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta olin koko yön kiinni monitoreissa ja jatkuvassa seurannassa. Pelottavin kokemus tapahtui puolenyön aikaan, jolloin sykkeeni nousi normaalista 60:stä salamannopeasti yli 150:een, ja monitori alkoi huutaa. Vaikka syke tasaantui suhteellisen nopeasti, pelästyin todella pahasti. Se oli elämäni ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olen pelännyt henkeni edestä. Monitorin huutaessa olin varma, että se näyttäisi kohta viivaa ja tämä oli nyt tässä. Tämä siitäkin huolimatta, että hoitajat vakuuttelivat kaiken olevan hyvin. Sairaalan päivystyksessä klo 2:35. Tätä yötä en unohda koskaan. Sinä yönä päivystyksessä en nukkunut k

ENSIESIINTYMINEN TANSSIJANA

Kuva
”Lainatakseni ihailemani poplaulajan sanoja olen ollut kaikki nämä kuukaudet kaapissa, lukkojen takana, piilossa pahan maailman katseilta… Unelmoimassa salaa jostain sellaisesta, josta en ole uskaltanut kertoa kenellekään. Unelmoimassa siitä, että vielä näin neljänkympin kynnyksellä voisin kehittyä niin taitavaksi tanssijaksi, että uskaltaisin ja voisin esiintyä julkisesti. Tässä tulee pieni ilmoitusluontoinen asia itselleni: On ihan ookoo sanoa nämä asiat ääneen!” Näin kirjoitin blogissani 20.3.2017 eli lähes vuosi sitten. Nyt unelman toteutuminen on käsillä. Esiinnyn ensimmäisen kerran julkisesti tanssijana Tanssikeskus Element in kevätnäytöksessä Hyvinkääsalissa su 29.4.2018. Näytökset ovat klo 13 ja klo 17, ja minulla on sooloesitys niissä molemmissa. Tanssin niissä suuresti ihailemani Antti Tuiskun kappaleiden tahtiin. Vuosi sitten oli mahdotonta kuvitella tätä päivää. Ajatus esiintymisestä tanssijana tuntui vähintäänkin utopistiselta. Alkumetreillä olin kova tuomitsemaa