OMA JA YRITYKSEN ARVOMAAILMA TÖRMÄYSKURSSILLA – AINOA VAIHTOEHTO IRTISANOUTUMINEN

Mihin tämä maailma on menossa? Harva se viikko saa kuulla uutisia veroparatiisiin siirretyistä varoista, manipuloiduista testituloksista tai muista harmaalle alueelle sijoittuvista bisneksistä. Vieroksun syvästi ajatusta, että maailma, jossa elämme, on niin kova ja kilpailuhenkinen, että mitkä tahansa keinot ovat sallittuja voittojen maksimoiseksi.

Elämäni on kriisissä. Jos joku olisi joskus sanonut minulle, että joudun henkilökohtaisesti tilanteeseen, jossa arvoristiriita yrityksen ja henkilökohtaisten arvojeni välillä käy niin suureksi, ettei minulle jää mitään muuta mahdollisuutta kuin irtisanoa itseni, en olisi ikinä uskonut. Nyt se on totta. Se moraalinen ja eettinen raja ylitettiin, että olisin enää mitenkään voinut jäädä yritykseen töihin toimimatta kestämättömästi itseäni vastaan.

Minulle tämä kulunut kevät on ollut elämäni rankimpia. Aina ei auta se, vaikka ilmaiset mielipiteesi useampaan kertaan. Jos et ole yrityksessä ylin päättävä henkilö, et voi vaikuttaa kaikkiin päätöksiin. Toisaalta, jos päätös on hyvin suuressa ristiriidassa oman arvomaailmasi kanssa ja toisaalta olet siinä asemassa, että joudut kantamaan vastuun päätöksestä joka tapauksessa, on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko elää itsensä kanssa toteuttaen päätöstä vastaten mahdollisista seurauksista tai lähteä pois. Minun tapauksessani vain jälkimmäinen vaihtoehto tuli kyseeseen. Toisaalta, olen ylpeä siitä, että uskalsin olla eri mieltä ja sanoa sen myös ääneen tilanteessa, jossa muilla ei ollut vaikeuksia elää päätöksen ja mahdollisten tulevien seurausten kanssa.

Nyt minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä aion tehdä. Ei ole uutta työpaikkaa, johon mennä. Työttömyyskorvausta ei ole mahdollista saada 3 kk karenssin aikana, joka aiheutui siitä, kun itse irtisanouduin. Toisaalta, työttömyyskorvauksen saaminen voisi olla muutenkin hankalaa, koska minulla on toiminimi, jolla teen ryhmäliikunnan ohjausta. Nyt ei auta muu kuin toistaiseksi sietää ajatusta, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä elämässäni seuraavaksi tapahtuu. Se on kuitenkin pieni hinta maksettavaksi verrattuna siihen, että olisin jatkuvasti joutunut toimimaan itseäni vastaan ja olisin paitsi menettänyt oman mielenterveyteni myös vielä saattanut pilata oman työurani, jos pahin kauhuskenaario olisi toteutunut.

Olen toiminut reilut kymmenen vuotta taloushallinnon tehtävissä. Tämän irtisanoutumiskokemuksen jälkeen todella voimakkaasti kyseenalaistan, onko minusta ylipäänsä toimimaan bisnesmaailmassa. Tällaisessa pelkästään voittoa tavoittelevassa yrityskulttuurissa, jossa tavoitteet on valmiita saavuttamaan keinolla millä hyvänsä. Jossa ihmisillä ei ole mitään merkitystä; raha, tulos ja kasvu menevät kaiken edelle eikä moraalista tai etiikasta tarvitse piitata.

Haluan keskittyä positiivisiin asioihin. Olisihan helppo jäädä vellomaan negatiivisissa tunnelmissa ja surra jo etukäteen työttömyyttä ja taloudellisia vaikeuksia. Tämä päätös oli kuitenkin helppo tehdä, sillä minulle oli itsestäänselvää, että en halua enkä voi jäädä yritykseen, jossa omat ja yrityksen arvot ovat näin pahassa ristiriidassa keskenään. Tämä on myös mitä suuremmassa määrin hyppy tuntemattomaan ja epämukavuusalueelle. Epämukavuusalue puolestaan on se paikka, jossa ihmisen kasvu tapahtuu. Se pakottaa ihmisen pois totutuilta urilta kohti jotain uutta. Uskon vahvasti, että tästä tapahtumasta seuraa minulle jotain hyvää. Tällä kaikella on jokin positiivinen tarkoitus, vaikka en sitä vielä ymmärrä.

Ainakin aion tulevana kesänä keskittyä tanssimiseen. Olen neljä vuotta ohjannut zumbaa ja ensi syksynä alan ohjata myös lavis lavatanssijumppaa. Tänä kesänä toteutan pitkäaikaisen unelmani ja lähden lavatanssileirille. Tanssiminen on minulle intohimo ja pakokeino kaikesta pahasta. Kun tanssin, olen lähellä omaa keskipistettäni enkä mieti sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Aion myös kirjoittaa runoja ja blogia, sillä kirjoittaminen on toinen intohimoni. Tästä lähtien olen entistä enemmän herkkä runoilija ja sensuelli tanssija. Se, olenko joskus vielä yrityksen taloushallinnosta vastaava henkilö, jää nähtäväksi.

Luotan vakaasti siihen, että kuuntelemalla itseäni ja seuraamalla sydämeni ääntä löydän vielä sen oman polkuni.