“ANTTI TUISKU, SÄ INSPIROIT MUA AINA!”

Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2016 ja Antti Tuisku on vilahdellut teksteissäni tämän tästä. Nyt on kuitenkin yksi aikakausi päättymässä niin hänellä kuin hänen tuhansien faniensakin elämissä, sillä hän heittää viimeisen keikkansa tänä viikonloppuna Turun Ruisrockissa. 

Antin haastattelun kuuleminen sai minut lähtemään keikalle 

Minulla on lapsuudenkokemuksina pitkäkestoista koulukiusaamista, mikä on yksi suurimmista syistä pitkälle aikuisikään kestäneeseen huonoon itsetuntoon. Melkein kymmenen vuotta sitten päätin lähteä opiskelemaan NLP:tä ja hakea sieltä apua itsetunto-ongelmiini. Muistan hyvin selvästi, miten toisena NLP-kesänä vuonna 2015 olin ajamassa koulutuspäivään Malmille ja kuulin radiosta Antin haastattelun. Hän puhui siinä avoimesti omista koulukiusaamiskokemuksistaan ja niiden jättämästä huonosta itsetunnosta. Samaistuin voimakkaasti kuulemaani, mutta samalla haastattelu sai minut hämilleni. Kuuluisa ja suosittu poplaulaja – miten hän voi muka kärsiä huonosta itsetunnosta? 

Antin musiikkiin olin tutustunut jo vuonna 2003 Idolsin tultua televisiosta. Silloin 9-vuotias tytärpuoleni tykkäsi hänestä kovasti, ja kävimme kesällä 2003 katsomassa Antin keikkaa Joutsan Joutopäivillä. Myöhemmin joulun alla 2010 kävin myös oman tyttäreni kanssa Järvenpäässä Antin joulukonsertissa. Minulle henkilökohtaisesti se oli kuitenkin tuo haastattelu, joka kolahti minuun niin syvästi, että jo samana kesänä löysin itseni Tikkurilafestivaalilta keikkayleisöstä. Olin myyty. 

Antti Tuisku Helsingin Jäähallissa 5.5.2023.

Antin puheet rohkaisivat uskomaan omiin unelmiin 

Paitsi että Antti osasi tehdä tarttuvia ja voimaannuttavia biisejä, hän osasi myös puhua vakuuttavasti ja luoda käsinkosketeltavaa tunnelmaa. Mieleeni ovat lähtemättömästi painuneet ne kaikki puheet omiin unelmiin uskomisesta ja siitä, miten kannattaa lopettaa sen ajatteleminen, mitä muut minusta ajattelevat. Antti omalla esimerkillään näytti, kuinka olla oma itsensä ja seurata oman sydämen ääntä enkä olisi voinut kuvitella mitään, mikä omissa itsetuntovaikeuksissani olisi inspiroinut minua enemmän. Hänen rohkeutensa loisti kirkkaana valona ja loi uskoa paremmasta. 

Toki alkuvaiheessa oli aika, jolloin tuskailin mm. oman ikäni kanssa. Olinhan hyvää vauhtia lähestymässä jo neljääkymppiä ja fanitin Suomen kovinta poptähteä kuin teini-ikäinen. Mietin, oliko se normaalia tai oliko minussa jotain vikaa. Samaan aikaan Antin keikat antoivat minulle äärettömästi positiivista energiaa, inspiraatiota ja uskoa omaan itseeni. Eihän sellainen voi olla väärin, oli minkä ikäinen tahansa. Musiikki kuuluu kaikille. 

Tämäkin keikkakampaus oli
Antin inspiroima.

Unelma päästä Antti Tuiskun taustatanssijaksi johti totaaliromahdukseen 

Hyvin pian Antin keikoilla käymisen aloitettuani löysin suurimman unelmani. Se oli päästä Antti Tuiskun taustatanssijaksi. Unelma oli absurdi; olin pian 40, en ollut ikinä tanssinut (jos ei Zumban ohjaamista oteta lukuun) ja koko työurani olin tehnyt taloushallinnon työtehtävissä! Juuri siihen aikaan sattui silmiini Facebook-mainos, jossa etsittiin televisio-ohjelmaan ihmisiä tavoittelemaan mitä erilaisimpia unelmia. Hain mukaan ja minut valittiin. 

Suurimman unelmani tavoittelu osui samaan kohtaan tähän asti vaikeimpien elämäntapahtumien kanssa. Parin vuoden sisään mahtui itselle asumusero ja identtiselle kaksoissiskolle kahden lapsen sairastuminen perättäin syöpään ja toisen kuolema. Olin henkisesti käsittelykapasiteetin ylärajoilla ja sen lisäksi harrastin kovatehoista liikuntaa n. 20 h viikossa. Ensin petti henkinen puoli ja sairastuin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön, mistä seurasi myös jatkuvia paniikkikohtauksia. Fyysinen terveys petti pala palalta. Ensimmäisen ylirasitustiladiagnoosin saatuani en vielä uskonut. Olin puolitoista kuukautta harrastamatta liikuntaa, minkä jälkeen jatkoin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Kahden vuoden päästä kunto romahti täysin. En pystynyt edes rappusia kävelemään kotona pysähtymättä välillä. Koko ajan oli niin paha olo, ettei pystynyt nukkumaan ja vain ahdisti. Siinä hetkessä, kun olin kaikkein heikoimmillani, itkin hysteerisesti lattialla keräksi käpertyneenä, mieleni valtasi kristallinkirkas ajatus siitä, mistä unelmassani päästä Antin taustatanssijaksi oli lopulta kyse: siitä, että unelman toteutettuani, Antin avulla riittäisin itselleni. Se oli harha. 

Hidas toipuminen 

Koko elämäni olen metsästänyt omaa arvoani suorittamalla ja tekemällä, mutta koska perfektionismi on myös ollut toinen luontoni, en koskaan ole pystynyt suorittamaan ja tekemään “riittävän hyvin”. Totaaliromahduksen aikoihin Antilta ilmestyi Valittu kansa -albumi. Mieleeni on syöpynyt muistoja, kuinka makasin sohvalla valveilla keskellä yötä muiden perheen jäsenten tuhistessa tyytyväistä unta vuoteissaan, kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja ajattelin, etten selviä tästä. Kuuntelin Valittu kansa -albumin kappaleita ja se auttoi minua uskomaan, että ehkä sittenkin on vielä valoa tunnelin päässä. 

Toivuin ylirasitustilasta yli puolitoista vuotta. Puolen vuoden päästä olin jo toiveikas, kun menin urheilulääkärin lähetteellä pyörärasituskokeeseen. Kokemus oli kuin kylmä suihku vasten kasvoja. Lääkäri sanoi minulle kokeen jälkeen:”Harvoin saadaan näin huonoja tuloksia.” Niinpä. Jos on kehittänyt ylikuntotilaa kolmen vuoden ajan, on kai puhdasta idioottimaisuutta ajatella, että siitä toivuttaisiin puolessa vuodessa. 

Syvä kiitollisuus kokemuksista ja oivalluksista 

Ilman Anttia ja kunnianhimoista unelmaani en olisi todennäköisesti joutunut kokemaan pahinta terveysromahdustani ikinä. Mutta ilman sitä kokemusta olisi jäänyt moni oivallus tekemättä. Oivallus siitä, että olen kärsinyt liikunta-addiktiosta. Oivallus oman arvon jahtaamisesta toisten ihmisten tai suoritusten kautta. Oivallus oman itsen riittämisestä ihan vain olemiseen perustuen. Olen syvästi kiitollinen. Itseni tuntien tiedän, etten olisi yhtään vähemmällä uskonut enkä oppinut. Tämäkin kokemus on tehnyt minusta minut. 

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Antti oli keskeisessä roolissa vaikuttamassa siihen, että aloitin tanssiharrastuksen neljän kympin korvilla ja jatkan sitä yhä edelleen. Olin ehkä käynyt jo riittävän monella keikalla ja kuunnellut Antin puheita omiin unelmiin uskomisesta, että uskalsin mennä ryhmään, jossa kaikki muut olivat paitsi itseäni puolet nuorempia myös tanssitaidoltaan konkareita. Erotuin joukosta, mutta en välittänyt siitä. 

Tässä tehtiin humoristista tanssikoreografiaa
Antti Tuiskun Treenaa-kappaleeseen.

Tanssiminen on auttanut käsittelemään tunteita 

Kuusi vuotta sitten aloitin tanssikeskuksella yhteistyön tanssiopettajan kanssa, jonka tarkoitus aluksi oli auttaa minua saavuttamaan unelmani Antin taustatanssijaksi pääsemisestä. Se unelma ei koskaan toteutunut, mutta yhteistyö ja yksityistunnit ovat jatkuneet pitkän matkaa unelman karattuakin. En voi sanoin kuvailla, miten paljon olen nauttinut, kun olemme tehneet koreografiaa Antin kappaleisiin ja kuvanneet niitä videolle. Vaikka olen kärsinyt syvästä ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista, ylitin silti itseni esiintymällä yksin tanssikeskuksen kevätnäytöksessä astelemalla lavalle 11-senttisillä koroilla ja tanssimalla tuolilla Antin Pyydä multa anteeks kunnolla -kappaleen tahtiin. 

Iso kiitos tanssiharrastuksen aloittamisesta
kuuluu Antille.

Tanssi tuli elämääni Antin ansiosta ja se on sinne jäänyt pysyvästi. Tanssin avulla olen onnistunut käsittelemään sitä valtavaa häpeää, jota olen potenut itsestäni. Olen tuonut riittämättömyyden ja viallisuuden tunteeni tanssiin ja purkanut niitä kehostani. Tanssi on auttanut minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen – haavoittuvana ja epätäydellisenä. Runsas positiivinen palaute opettajalta on pakottanut minut näkemään itseni uudessa valossa, rohkeanakin. Joten vaikka Antti lopettaa uransa, tanssin kautta hän on aina läsnä minun elämässäni ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. Antilla on ollut merkittävä rooli elämässäni inspiraation tuojana ja rohkeuden valajana. 

Antin rohkeus inspiroi aina 

Ihailen Anttia päätöksestä lopettaa uransa suuren suosion keskellä. Se kertoo minusta ainakin siitä, että hänen identiteettinsä ei ole artistiuden varassa eikä siitä kiinni. Se kertoo myös suuresta rohkeudesta seurata oman sydämen ääntä ja heittäytyä uuteen. Hän seisoo tukevasti omilla jaloillaan, uskaltaa olla oma itsensä eikä välitä siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Antti Tuisku, sä inspiroit mua aina. Kiitos kaikesta.

Kiitos kaikesta Antti. Halataan, kun tavataan <3
(Kuva Eeva Rantanen)