“YMPYRÄ SULKEUTUU”

 Aloitin tämän blogin kirjoittamisen keväällä 2016. Toinen blogitekstini käsitteli arvoristiriitatilannetta, jonka vuoksi irtisanouduin vakituisesta, hyväpalkkaisesta taloushallinnon työstäni vailla mitään varmuutta uudesta työstä. Jos joku olisi silloin sanonut, että palaan vielä samaan yritykseen viiden vuoden päästä, en olisi uskonut. Maailma on kuitenkin ihmeitä täynnä ja sen jos minkä olen elämäni varrella oppinut, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan!

 2.10.2006 eli tasan 15 vuotta sitten tällä päivämäärällä aloitin työni yrityksessä, johon juuri palasin. Työurani siellä on ollut kaikkea muuta kuin tasainen. Alun alkujaan menin muutaman kuukauden sairasloman sijaisuuteen taloushallinnon assistentiksi, mutta jo ensimmäisten viikkojen jälkeen työsuhteeni vakinaistettiin kirjanpitäjän irtisanouduttua. Alku oli enemmän kuin haasteellista, sillä ensimmäisen viikon jälkeen ei ollut ketään enää perehdyttämässä, vaan kaikki piti opetella itse yrityksen ja erehdyksen kautta.

 Siirto tilitoimistoon

 Ehdin työskennellä taloushallinnon assistenttina kaksi ja puoli vuotta, kun kirjanpito päätettiin ulkoistaa controllerin irtisanouduttua. Tässä tilanteessa minut siirrettiin tilitoimiston palvelukseen, mutta jatkoin yhä tämän yrityksen kirjanpidon hoitoa, vaikka toki minulla oli uudessa tilanteessa paljon muitakin asiakkaita. En ollut tilitoimistoon siirtymisestä innoissani, mutta otin sen mahdollisuutena oppia uutta. Opin paljonkin ja lisäksi suoritin tilitoimiston kannustamana KLT-tutkinnon vuonna 2010.

Syksyllä 2010 uusi controller oli irtisanoutunut ja siinä vaiheessa minun vastuulleni tuli kuukausiraportointi ja muita controllerin tehtäviä. Olin edelleen tilitoimiston palveluksessa, mutta hoidin nyt siis näitäkin tehtäviä. Uusien tehtävien omaksuminen jännitti, sillä ammatillinen itsetuntoni oli vielä tässä vaiheessa varsin heiveröinen. Stressi oli siihen aikaan kova, sillä samaan tilanteeseen osui KLT-tentin valmennuskurssi ja itse tentti.

 Unelma päästä johtoryhmän jäseneksi

Tehtyäni controllerin tehtäviä tilitoimiston kautta pari vuotta olin vakuuttunut siitä, että halusin yrityksen palkkalistoille. Näihin aikoihin olin juuri opiskellut Zumba-ohjaajan ja Personal Trainerin ammatit ja tarkoitus oli tehdä controllerin tehtäviä 50 % työajalla. Tähän aikaan minulla oli tavoite päästä johtoryhmän jäseneksi ja johtavaan asemaan, sillä seitinohut itsetuntoni kaipasi siihen aikaan kaikenlaista pönkitystä. Neuvottelin itseni yrityksen palkkalistoille ja olin tyytyväinen.

 Oikeastaan lähes kaikki taloushallinnon työkokemus, joka minulla on, on kotoisin tästä yhdestä ja samasta yrityksestä (no, tilitoimistossa tuli tietysti kokemusta 3 vuoden ajalta paljon erilaisista asiakkaista). On huvittavaa ajatella, että ajauduin taloushallinnon pariin, sillä en ollut opiskellut alaa yhtä kurssia lukuun ottamatta ennen työelämää. Suoritin tradenomin tutkinnon ammattikorkeakoulussa sihteerityön ja kielten koulutusohjelmassa, jossa meillä oli vain yksi kurssi kirjanpitoa. En ymmärtänyt siitä mitään ja kokeeseenkin opettelin asiat ulkoa, sillä sanoin kurssikavereillenikin seuraavasti:”En viitsi opetella tätä, kun en ikinä tule tarvitsemaan tätä missään!” Totuus ei olisi voinut osua kauemmaksi toteamuksesta.

Olen aina tykännyt pukeutua
tyylikkäästi ja persoonallisella 
tavalla toimistotyöhön. Sain
siitä joskus lempinimekseni
'Rouva Cheek' :)

 Hukassa itseni kanssa

 Työskentelin neljä vuotta controllerina ennen irtisanoutumista. Niinä vuosina olin hukassa itseni kanssa enkä kokenut varsinaista työn imua. En tiennyt, mitä haluaisin tehdä, mutta pysyin paikallani, kun en tiennyt, minne muuallekaan lähtisin. Viimeisen puolen vuoden aikana tuli sitten arvoristiriitatilanne, joka ei jättänyt vaihtoehtoja. En voinut toimia vastoin omia arvojani. Päätin lähteä, vaikka ei ollut hajuakaan, mitä alkaisin seuraavaksi tehdä.

 Tästä blogistani voi aika lailla lukea, mitä minulle on tapahtunut niinä viitenä vuotena, kun lähdin yrityksestä. Ohjasin ryhmäliikuntaa vain pari vuotta, kun fyysinen ja henkinen terveys romahti. Tunsin olevani kutsumustyössä ja ajattelin, etten ikimaailmassa voisi uupua sellaisessa työssä. Jälleen olin väärässä.

 Sekä fyysinen että henkinen terveys romahti niin pahasti vuonna 2019, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä sairaslomalle. Sairasloma kesti lähes vuoden. En halunnut palata siihen tilanteeseen ja työhön, jossa uuvuin, joten minulle oli itsestään selvää, etten palaisi ryhmäliikunnan ohjaajaksi. Halusin etsiä jonkin ihan uuden työn. Sellaisen työn, josta ei aiheutuisi mitään stressiä eikä minun tarvitsisi ponnistella henkisesti eikä fyysisesti suoriutuakseni siitä.

 Itsearvostukseni ei ole tekemästäni työstä riippuvainen

 Aloitin henkilökohtaisena avustajana heinäkuun alussa 2020. Tämä oli vajaan vuoden kestävä äitiysloman sijaisuus. Työ oli kaikkea sitä mitä siltä toivoinkin: stressitöntä ja sisälsi taukoja, jolloin ei tarvinnut tehdä mitään. Ei ollut kuormittavaa fyysisesti eikä henkisesti. Työ auttoi minua oppimaan olemaan hetkessä. Kun avustettava teki töitä kotona, saatoin vain olla ja katsoa televisiota tai rapsuttaa hänen koiriaan. Opin nauttimaan näistä hetkistä valtavasti. Tämä työ opetti minulle myös sen, ettei tekemäni työn laatu vaikuta itsearvostukseeni. Kaikki työ on tärkeää ja avustajan työ minulle erityisen merkityksellistä, sillä siinä konkreettisesti voi olla avuksi toiselle ihmiselle. Oli merkittävä havainto huomata, että nykyisin arvostan itseäni ihan yhtä paljon riippumatta siitä, mitä työtä teen.

 Olin suunnitellut jatkavani avustajan työtä vielä syksyn 2021. Yksi puhelinsoitto muutti kuitenkin kaiken. Minua pyydettiin taloushallinnon töihin yritykseen, josta olin viisi vuotta sitten irtisanoutunut. Johdossa oli ihmisiä vaihtunut. Ilman tätä en olisi harkinnutkaan paluun mahdollisuutta. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä ja toisaalta olin valmis antamaan yritykselle toisen mahdollisuuden. Lisäksi sekä henkinen että fyysinen terveyteni oli vihdoin sillä tolalla, että minun oli mahdollista siirtyä henkisesti vaativaan työhön.

Tämän helmililjan sain työnantajaltani,
jota avustin vuoden ajan. Olen ollut huono
pitämään kasveja hengissä, mutta tämän
kasvin hoidosta on tullut minulle kunnia-
asia. Työ henkilökohtaisena avustajana
oli erityisen merkityksellinen ja kasvatti paljon.
Olen myös äärimmäisen kiitollinen työnantajalle,
joka uskalsi palkata minut tilanteessa,
jossa en niin sanotusti ollut parhaassa
mahdollisessa hapessa.

 Olen oppinut viiden vuoden aikana suhtautumaan asioihin rennommin ja olemaan stressaamatta asioita etukäteen. Olen päästänyt irti täydellisyyden tavoittelusta ja vaativuudesta itseäni kohtaan. Riitän itselleni sellaisena kuin olen, epätäydellisenä ja keskeneräisenä. Arvostan nykyisin omaa ammattitaitoani. Tältä pohjalta tuntuu hyvältä olla takaisin. Aikaisemmin pidin itseäni luuserina, kun teen taloushallintoa työkseni (tämä ja muu sisäinen puhe on täysin muuttunut siitä), mutta kuten aiemmin kirjoitin, avustajan työssä opin, ettei itsearvostukseni riipu siitä, mitä työtä teen.

 Ajattelemisen aihetta antoi myös se, kun minua oli nykyiseen tehtävään suositellut henkilö, jota en aiemmin tuntenut. Hän oli suositellut minua näkemänsä työn jälkeni perusteella. Minusta se on ihmeellistä. Se sai minut myös ajattelemaan, miten vähän olen itse arvostanut itseäni, osaamistani ja ammattitaitoani!

 Mitä tulevaisuus tuo, sitä en tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää. Tässä hetkessä on hyvä.