VAALEANPUNAINEN ELEFANTTI

Antti Tuisku julkaisi 30.8.2018 omaelämäkerran ”Antti Tapani” (Antti Aro ja Anton Vanha-Majamaa, WSOY 2018), jossa hän puhuu menneisyyden rankoista kokemuksistaan kuten parisuhdeväkivallasta ja koulukiusaamisesta. Yhdeksi syyksi rankoista aiheista kertomiselle Antti kertoi haastatteluissa halunsa auttaa vastaavissa tilanteissa olevia ihmisiä. Mistä tuleekin mieleeni, kuinka Antti Tuisku tuli minun elämääni.

Olin seurannut Idolsia vuonna 2003 ja alusta asti tykännyt Antin musiikista ja etenkin persoonasta, mutta mikään erityinen fani en ollut, vaikka meiltä kaksi hänen ensimmäistä levyäänkin löytyvät. Antti ei tullut elämääni varsinaisesti musiikin kautta.

Koulukiusaamiskokemukset ja huono itsetunto yhdistävinä tekijöinä

Hakeuduin NLP-kurssille toistamiseen keväällä 2015, koska etsin epätoivoisesti ratkaisua päästä omasta huonosta itsetunnosta eroon. Muistan, kuinka yhtenä kesäkuisena viikonloppuaamuna olin ajamassa NLP-koulutukseen Helsingin Malmille, ja yhtäkkiä radiosta tuli Antti Tuiskun haastattelu. Haastattelussa Antti puhui koulukiusaamiskokemuksistaan sekä huonosta itsetunnosta. Olin ihan, että wau! Miten tuollaisella ihmisellä voi mitenkään olla huono itsetunto, julkisuudessa ja todella hyvännäköinen ja vaikka mitä… Sittemmin olen oivaltanut, että itsetunnolla ei ole mitään tekemistä ulkoisten asioiden kanssa.

Antti Tuisku teki minuun persoonallaan ja avoimuudellaan suuren vaikutuksen ja oma osansa oli myös sillä, että pystyin hyvin samaistumaan koulukiusaamiskokemuksiin. Minua on kiusattu koko ala- ja yläasteen ajan, koska jotenkin aina olin liian erilainen porukassa. Minä olin aina se vaaleanpunainen elefantti harmaiden joukossa.

Tämän runon kirjoitin pe 31.8.2018 kuunneltuani Antti Tuiskun haastattelun Yle Areenasta. Haastattelussa Antti puhui koulukiusaamiskokemuksistaan ja se sai minut yhtäkkiä oivaltamaan jotain olennaista ja kipeää omasta elämästäni.

 Lapsuudessa nautin esiintymisestä

Minulla oli erikoisia kiinnostuksen kohteita, joita en yrittänyt olla tuomatta esille. Ala-asteella tykkäsin esiintymisestä. Niinpä lukuisissa luokan pikkujouluissa kaksoissiskoni kanssa milloin esitimme kiinankielistä näytelmää (kiinan kielen opiskelu kirjaston C-kaseteilta oli kuudennella luokalla meidän intohimoinen harrastus!), milloin meillä oli judoesitys tai milloin luimme itse kirjoittamiamme tarinoita koko luokan edessä… Meillä oli myös isän kanssa erikoinen harrastus. Teimme ensimmäisillä markkinoille tulleilla VHS-videokameroilla mm. vampyyriaiheisia elokuvia, joita saatoimme katsella esimerkiksi matematiikan tunnin lopuksi.

Jälkeen päin olen ajatellut, että vaikka olen ikäni kuvitellut potevani huonoa itsetuntoa, sitä minulla ei oikeasti ole koskaan ollut, koska olen aina uskaltanut olla oma itseni, vaikka minua on kiusattu ja olen pelännyt, mitä muut minusta ajattelevat. Hiljattain olen uskaltanut jopa julkisesti puhua unelmistani, jotka usean mielestä ovat aivan sfääreistä reväistyjä!

Antin puheet inspiroivat

NLP-kesän 2015 jälkeen olenkin sitten kiertänyt aika monta Antti Tuiskun keikkaa. Silmät sädehtien olen kuunnellut hänen puheitaan siitä, miten jokaisen pitäisi jumankauta lopettaa sen miettiminen, mitä muut meistä ajattelevat ja uskaltaa rohkeasti tavoitella omia unelmiaan. Ja että jokainen riittää omana itsenään. (Tätä viimeistä en ole vielä itse oppinut.)

Viime perjantaina katselin Yle Areenasta Antti Tuiskun haastattelun kirjan julkaisun tiimoilta. Se oli vähän samanlainen hetki kuin kesäkuinen aamu 2015, jolloin kuulin hänen haastattelunsa radiossa. Yhtäkkiä tajusin jotain todella oleellista omasta elämästäni.

Koulukiusaamistraumat aktivoituvat tanssitunnilla

Olen käynyt elokuusta 2017 lähtien lukuisilla tanssitunneilla, joista yhdellä olen ryhmässä, jossa olen ainoa toisia yli 20 vuotta vanhempi. Toisin sanoen kaikki muut osallistujat ovat teini-ikäisiä. Olen ihmetellyt sitä, miksi minua yhä yli vuoden jälkeen (!!) jännittää mennä kyseiselle tunnille ja mietin aina, mitäköhän muut minusta siellä mahtavat ajatella. Monta kertaa olen hävennyt itseäni siinä porukassa.

Yhtäkkiä perjantaiaamuna Antin koulukiusaamispuheita kuunnellessa asiat vaan loksahtivat aivoissani paikalleen, ja jokin kirkastui. Olen ennenkin tiennyt, etten ole käsitellyt omia koulukiusaamiskokemuksia juurikaan, vaan vakuutellut itselleni olevani vahva eivätkä siten kokemukset ole vaikuttaneet minuun mitenkään… Mutta yhtäkkiä tajusin, että juuri nimenomaan ne koulukiusaamiskokemukset ja vanhat haavat aukeavat ja aktivoituvat tuossa tanssiporukassa.

Ei sillä, että kukaan olisi ryhmässä ikinä ollut ilkeä minulle tai edes katsonut pahasti. Mutta yläaste- ja lukioikäisten keskellä kaikki nuo menneisyyden haamut heräävät henkiin, koska ihan kuten omina kouluaikoina, myös nyt erotun todella paljon joukosta. Ihan selvästi olen painanut tuskalliset kokemukset kouluajoilta jonnekin syvälle, koska en ole edes tunnistanut niiden aktivoitumista ennen kuin nyt!

”Sie oot ihan älyttömän rohkee”

Tiedän, että minulla olisi aihetta antaa itselleni tunnustusta siitä, että olen yli vuoden käynyt tunnilla, jossa minua jännittää ja olen jatkuvasti vahvasti epämukavuusalueella. Jotakin tämä selvästi kertoo motivaatiostani ja poikkeuksellisesta pitkäjänteisyydestäni sekä kyvystä haastaa itseäni. ”Sie oot iha älyttömän rohkee”, sanoi Antti minulle tavatessamme viime syksynä. Niin minäkin haluaisin uskoa.

Miten koulukiusaamiskokemukset ovat minuun vaikuttaneet? Uskon, että tätä aihetta minun täytyy käsitellä terapiassa, jonka nyt olen aloittanut. Tiedän, että niillä kokemuksilla on paljon tekemistä sen häpeän kanssa, jota tunnen jatkuvasti itsestäni. Lapsuuden kouluympäristössä en ole tuntenut, että kelpaan sellaisena kuin olen. Minussa on täytynyt olla jotain vikaa, kun en kelvannut omana itsenäni. Koulukiusaaminen on jättänyt syvän tunteen siitä, että olen huonompi kuin muut. Vaikka järjellä tiedän, ettei tämä ole totta, se ei poista syvää ja tuskallista tunnetta huonommuudesta ja arvottomuudesta. Tähän perustunee se, että olen kaikki nämä 40 vuotta uskonut potevani myös

huonoa itsetuntoa.

Useat henkilöt, jotka ovat menestyneet elämässään kuten Antti Tuisku, ovat niitä ihmisiä, jotka ovat osanneet kääntää menneisyyden kivuliaat kokemukset vahvuuksiksi ja ovat ammentaneet niistä voimaa. Antti Tuisku inspiroi minua valtavasti ja hänen esimerkkinsä antaa voimaa uskoa, että unelmat on mahdollista toteuttaa rankoista kokemuksista huolimatta – tai juuri niiden ansiosta.

”Antti Tapani” –vahva suositus kirjalle!

Antin puheet ovat suuresti inspiroineet minua.
Antti julkaisi omaelämäkerran 30.8.2018