"USKALLA UNELMOIDA ISOSTI!"

Lainatakseni ihailemani poplaulajan sanoja olen ollut kaikki nämä kuukaudet kaapissa, lukkojen takana, piilossa pahan maailman katseilta… Unelmoimassa salaa jostain sellaisesta, josta en ole uskaltanut kertoa kenellekään. Unelmoimassa siitä, että vielä näin neljänkympin kynnyksellä voisin kehittyä niin taitavaksi tanssijaksi, että uskaltaisin ja voisin esiintyä julkisesti. Tässä tulee pieni ilmoitusluontoinen asia itselleni: On ihan ookoo sanoa nämä asiat ääneen!

Tanssiminen on intohimo

Olen lapsesta saakka tykännyt tanssia, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana olen intohimoisesti rakastunut siihen. Sitä tehdessäni voin sataprosenttisesti olla oma itseni juuri sellaisena kuin olen. Tätä intohimoa olen alkanut seurata yhä enemmän, koska se tuntuu sydämessäni oikealta.

Sisäistä paloa seuraten olen aloittanut showtanssin ja hiphopin tämän vuoden alusta. Vielä vuosi sitten olin taloushallinnon vastaavana pk-yrityksessä ja nyt aikani ja energiani menee entistä enemmän tanssimiseen. Mitä siitä voisi päätellä? Ainakin sen, että olin kymmenen vuotta ammatissa, jota en koskaan kokenut omakseni ja vasta nyt uskallan oikeasti kuunnella sydäntäni ja lähteä seuraamaan sen viitoittamaa tietä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Muutos on melkoinen, mutta olen onnellisempi kuin koskaan. Minua pelottaa, mutta samalla tunnen itseni rohkeammaksi kuin koskaan.

Voiko vielä nelikymppisenä kehittyä hyväksi tanssijaksi? Ehkä niin hyväksi, että voisi joskus esiintyä julkisesti? Minä uskon, että kaikkea voi oppia, mitä ikinä haluaa ja päättää oppia. Jos motivaatio on kunnossa, ikä ei ole este. Tutkimuksissakin on osoitettu ihmisen voivan oppia jatkuvasti uusia asioita riippumatta iästä. Suurimmat rajoitteet löytyvät aina oman pään sisältä. Pelko ja epäusko tappavat enemmän unelmia kuin mikään muu.

Onneksi en ole enää kaksikymppinen

Olen kiitollinen, että olen nyt tämä nelikymppinen enkä se kaksikymppinen nainen, joka kaksikymmentä vuotta sitten olin. Kaksikymppisenä (ja vielä kolmekymppisenäkin) olin todella epävarma itsestäni, kyseenalaistin itseni kaikessa ja lyttäsin itseäni aina kuin mahdollista. Vuosien myötä olen oppinut olemaan armollisempi itselleni sekä itsevarmuutta on elämänkokemusten ja opintojen myötä tullut rutkasti lisää. Itsevarmuus näkyy siinä, että entistä enemmän uskallan kuunnella itseäni ja sydäntäni ja seurata sitä polkua, jolle se minua johdattaa. Riippumatta siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai hyväksyvätkö valintojani.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä isommin uskallan unelmoida ja seurata omaa sydäntäni ja sitä vähemmän mietin sitä, mitä muut minusta mahdollisesti ajattelevat. Olen iän ja harjoituksen myötä päässyt itsetuntoasioissa sille tasolle, etten anna muiden ihmisten määrittää sitä, mitä minulla on lupa tai mahdollisuus tavoitella, mutta toisaalta sallin myös itse itselleni tapahtua hyvää. Myöskään en anna toisten ihmisten sanomisten, mielipiteiden tai tekojen määrittää sitä, miten ajattelen itsestäni.

Rohkeasti kohti omaa tyyliä

Vajaa vuosi sitten muutin hiustyyliäni radikaalisti. Minulla oli jo aiemmin ollut lyhyeksi leikatut hiukset, mutta Antti Tuiskun inspiroimana päätin viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni leikkauttaa sivut koneella pääliosan jäädessä pitkäksi. Olin miettinyt tätä yli puoli vuotta uskaltamatta toteuttaa ajatusta. Kai jokin osa minusta kuitenkin prosessoi ajatusta, mitähän muut tästä ajattelevat tai erotunko liikaa joukosta (siitäkin huolimatta, että olen läpi elämäni enemmän tai vähemmän erottunut joukosta). Mutta ratkaisun tehtyäni olin enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli hiustyyli, joka oli omasta mielestä todella itseni näköinen.

Uudesta hiustyylistä on yllättävän moneksi!

Antti Tuisku inspiroi mua paitsi
tanssitaidoillaan ja esiintymisellään, myös
persoonallaan ja tyylillään. (Antin kuva on
Image-lehden kansi)

Aikaisemmassa elämässäni en voinut kuvitella muuta vaihtoehtoa kuin pitkät hiukset, koska tarvitsin niitä roikkumaan pääni sivuille ja rinnalle ikään kuin peittämään joitain osia minusta. Pääsääntöisesti olen saanut vain positiivista palautetta tyylistäni. (Tästä kirjoittaminen huvittaa minua erityisesti nyt, kun juuri äskettäin joku kommentoi Instagram-kuvaani hiustyylistäni sanoin hyi, oot lesbo). Kuka voi määrittää sen, mitä sinä voit olla, mitä voit tavoitella tai mitä saavuttaa? Vain sinä itse.

Mikään unelma ei ole liian iso, jos sinulla on rohkeutta unelmoida, olet motivoitunut ja sydämestäsi uskot siihen. Joskus joku on ollut se ensimmäinen ihminen Kuussa, vaikka sitä pidettiin aikaisemmin mahdottomana ajatuksena. ”Sillä, mitä muut ajattelevat, ei ole merkitystä. Se, mitä sinä ajattelet, merkitsee kaikkea”, on joku viisas joskus todennut.

Seuraa sydäntäsi, etsi oma polkusi <3

Tämänhetkisten tietojen mukaan meillä on vain tämä yksi elämä. Niinpä kannattaa oikeasti miettiä sitä, että elää sitä sen mukaan, mitkä ovat omat arvot ja mikä itselle tärkeää, eikä noudattaen sitä, mitä muut meiltä odottavat. Joka tapauksessa aina on ihmisiä, jotka arvostelevat sinua ja ovat valmiita tuomitsemaan, ihan sama, mitä teet.

Vedät puoleesi sitä, mitä olet etkä sitä, mitä haluaisit olla. Kuuntelemalla itseäsi ja sydäntäsi löydät kyllä oman polkusi. Pitää vain olla rohkeutta pysähtyä ja kuunnella. Psykologian opettajani sanoi lukiossa kerran viisauden, joka on jäänyt mieleeni:”Unelmat ovat vaarallisia, sillä ne voivat toteutua.”

Uskalla unelmoida isosti!