Herkän Runoilijan Blogi

Huhtikuun puolivälissä kirjoitin, miten jouduin ylirasitustilan vuoksi ambulanssilla sairaalaan, ja kuinka päivystyksessä koin kauhunhetkiä yhtäkkisen sykkeen nousun vuoksi. Silloin luulin, että pohjakosketus oli siinä. Että siitä alkaisi hidas paraneminen. Olin niin väärässä. Toisaalta onneksi en tiennyt, mitä olisi vielä edessä. Huhtikuun viimeisenä perjantain ja lauantain välisenä yönä en pystynyt nukkumaan lähes ollenkaan. Oloni oli huono ja epämääräinen ja kokemani ahdistus oli suurempaa kuin koskaan siihenastisessa elämässäni. Olin huhtikuun alussa saanut sairaslomaa melkein huhtikuun loppuun, mutta jälleen ei auttanut muu kuin hakeutua lääkäriin. Ensimmäistä kertaa elämässä uni- ja mielialalääkkeet Lääkäri oli vakuuttunut siitä, että kokemani oireet: sydämen tykytys, ahdistus, hengitysvaikeudet, painontunne rintakehällä, johtuvat masennuksesta/ahdistuksesta, mutta halusi kuitenkin sulkea pois sydämeen liittyvät fyysiset oireet. Hän määräsi minut sydämen ultraan, ra...

Nyt se on julkista: Viime torstaina 3.5.2018 esitettiin Nelosella 4. osa uutuusohjelmasta Tähän aikaan ensi vuonna, jossa kerroin minun suurin unelmani olevan päästä Antti Tuiskun taustatanssijaksi. Olin ohjelmassa mukana identtisen kaksoissiskoni Iina Huhmarniemen kanssa, jonka unelmana oli puolestaan haastatella nelinkertaista F1-maailmanmestari Sebastian Vetteliä omaan blogiinsa. Iinan unelma toteutui ohjelmassa asetetun vuoden sisällä, minun ei. Joku (aika moni) voisi kysyä, mistä revin tällaisen unelman? Tällaisen unelman, joka kuulostaa täysin epärealistiselta, utopistiselta, yksinkertaisesti MAHDOTTOMALTA. Olen 40-vuotias ja tanssinut vasta vähän aikaa. Työurani olen tehnyt taloushallinnon parissa, vaikka olenkin ohjannut tanssillista ryhmäliikuntaa (Zumba, Lavis) päätyöni ohella useita vuosia. Siitä huolimatta tavoitteeni on päästä tanssimaan Suomen kovimman poptähden eli Antti Tuiskun taustalle. Irtisanoutuminen talousvastaavan töistä Mennään ajassa hiukan ...

Lauantaina 7.4.2018 palattuani muutama tunti sitten kotiin rakkaan isoäitini uurnanlaskutilaisuudesta koin elämäni pelottavimpia ja pysäyttävimpiä hetkiä. Yhtäkkiä alkoi rintaa puristaa, silmissä sumeni, ja taju meinasi lähteä. Sinä iltana lähdin ambulanssilla sairaalaan, jossa vietin yön päivystyksessä. EKG:ssä ja verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta olin koko yön kiinni monitoreissa ja jatkuvassa seurannassa. Pelottavin kokemus tapahtui puolenyön aikaan, jolloin sykkeeni nousi normaalista 60:stä salamannopeasti yli 150:een, ja monitori alkoi huutaa. Vaikka syke tasaantui suhteellisen nopeasti, pelästyin todella pahasti. Se oli elämäni ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olen pelännyt henkeni edestä. Monitorin huutaessa olin varma, että se näyttäisi kohta viivaa ja tämä oli nyt tässä. Tämä siitäkin huolimatta, että hoitajat vakuuttelivat kaiken olevan hyvin. Sairaalan päivystyksessä klo 2:35. Tätä yötä en unohda koskaan. Sinä yönä päivystyksessä en nukkunut k...

”Lainatakseni ihailemani poplaulajan sanoja olen ollut kaikki nämä kuukaudet kaapissa, lukkojen takana, piilossa pahan maailman katseilta… Unelmoimassa salaa jostain sellaisesta, josta en ole uskaltanut kertoa kenellekään. Unelmoimassa siitä, että vielä näin neljänkympin kynnyksellä voisin kehittyä niin taitavaksi tanssijaksi, että uskaltaisin ja voisin esiintyä julkisesti. Tässä tulee pieni ilmoitusluontoinen asia itselleni: On ihan ookoo sanoa nämä asiat ääneen!” Näin kirjoitin blogissani 20.3.2017 eli lähes vuosi sitten. Nyt unelman toteutuminen on käsillä. Esiinnyn ensimmäisen kerran julkisesti tanssijana Tanssikeskus Element in kevätnäytöksessä Hyvinkääsalissa su 29.4.2018. Näytökset ovat klo 13 ja klo 17, ja minulla on sooloesitys niissä molemmissa. Tanssin niissä suuresti ihailemani Antti Tuiskun kappaleiden tahtiin. Vuosi sitten oli mahdotonta kuvitella tätä päivää. Ajatus esiintymisestä tanssijana tuntui vähintäänkin utopistiselta. Alkumetreillä olin kova tuomitsemaa...

Tein yhden elämäni suurimmista ratkaisuista viime vuoden lopulla, kun päätin muuttaa vuoden alusta yksin asumaan. Vielä kuukausi ennen ratkaisun tekemistä olin vakuuttunut, ettei minulla ikinä olisi rohkeutta moiseen. Että minulla ei ikimaailmassa olisi oikeutta moiseen. Ei, vaikka sydän sanoi niin, oli sanonut jo pitkän aikaa. Olen käynyt pitkän ja uuvuttavan taistelun häpeän kanssa. Oikeastaan häpeä leimaa vahvasti viimeisimpiä vuosia 2016 ja 2017, jolloin olen kohdannut ja lähtenyt työstämään suurinta unelmaani, joka liittyy tanssimiseen. Häpeä on liittynyt olennaisilta osin myös siihen, että en ole aina uskaltanut seurata sydämen ääntä. Häpeä on näkynyt siinä, että en pidä itseäni sen arvoisena, että ansaitsisin olla onnellinen tai saada kohdalleni hyvää. Olen mitätöinyt omia tunteitani ja ajatuksiani pitäen niitä arvottomina, itseäni mitättömänä. En ole katsonut minulla olevan oikeutta olla onnellinen. Kaisa Peltolan Häpeän Alkemia –kurssilla, jonka kurssipäivät olivat m...

Vuotta 2017 on enää muutama päivä jäljellä. Olen onnellinen, että se vihdoin päättyy, sillä vuosi 2017 on ollut häpeän vuosi. Ristiriitaista kyllä, se on ollut myös vuosi, jolloin olen uskaltanut lähteä tavoittelemaan suurimpia unelmiani. Häpeän kohtaaminen ja käsitteleminen on ollut pitkä prosessi. Marraskuussa aloitin häpeän työstämisen Häpeän alkemia –nimisessä kolmipäiväisessä koulutuksessa Kaisa Peltolan johdolla. Koulutuksen ensimmäisestä päivästä kirjoitinkin edellisessä blogissani. Häpeän alkemia – päivä 2 Häpeän alkemia –koulutuksen toisessa päivässä 17.12 oltiin oman äitisuhteen äärellä. Minua hiukan pelotti etukäteen, mitä asioita se mahtaisi minulla nostaa pintaan. Koska oli toinen koulutuspäivä, ja ihmiset olivat lähes kaikki ensimmäisestä päivästä tuttuja, minusta tuntui helpommalta mennä paikalle enkä kokenut samanlaista massiivista selkä- ja niskasärkyä kuin viimeksi. Voimakkain fyysinen ja henkinen kokemus tuli minulla koulutuspäivän lopussa, jossa pa...

Se, että minulla on koko elämäni ajan ollut huono itsetunto, ei ole minulle mitään uutta. Sen sijaan häpeä, jota olen itsestäni tuntenut viimeisen puolentoista vuoden ajan, on tunne, jota en ole ainakaan tunnistanut itsessäni ennen kuin nyt. Häpeä liittyy itseeni, siihen, kuka ja millainen olen ihmisenä. Se alkoi aktivoitua tilanteessa, jossa olin heittäytynyt pois tutusta ja turvallisesta työpaikasta tyhjän päälle ja aloin saada uusia ideoita siitä, mitä ehkä haluaisin tehdä. Sain mielettömiä visioita, mitä tulevaisuuteni hurjimmissa unelmissani voisi sisältää. Unelmat olivat todella inspiroivia, mutta samaan aikaan tunsin pohjatonta häpeää itsestäni, enkä todellakaan uskaltanut puhua unelmistani kenellekään pitkään aikaan. En kai nyt oikeasti kuvittele, että voisin lähteä jahtaamaan unelmiani? Ei minulla ole oikeutta siihen. En ole riittävän hyvä. Tällaiset ajatukset kiersivät päässäni kehää. Häpeän alkemia -koulutus Eräs henkilö, joka oli pari vuotta sitten samalla NLP-...