”MITÄ ON MENESTYS?”

Olin kuluneella viikolla ohjaamassa ryhmäliikuntaa alkavan flunssan kourissa ja ilahduin kovasti, kun useampi ihminen kehui minua vuolaasti ja monisanaisesti ylistäen, miten paljon iloa ja energiaa annan heidän päiviinsä ja miten he aina odottavat minun tuntiani. Tämän johdosta julkaisin seuraavan Facebook-päivityksen:”Ei ole sanoja, miten paljon saan voimaa ihmisten palautteista <3 Varsinkin tällaisena päivänä, kun ohjaa ihan puolikuntoisena... Samalla mietin, että tein yli 10 vuotta työtä, jossa en koskaan kokenut tätä tunnetta. Silti tunnen olleeni menestyneempi ja parempi edellisessä työssäni (!?)” Vasta, kun painoin ”julkaise”-nappia, tajusin, mitä olin kirjoittanut. Ajattelenko todella näin?? Todella ristiriitaisesti kirjoitettu. Miten voi tuntea olevansa vähemmän menestynyt, jos kerran työstä saa niin paljon voimaa itse ja pystyy tuottamaan sitä myös muille?

Viime kevääseen saakka olin tehnyt työurani taloushallinnon parissa. Se ei ole koskaan ollut minulle tietoinen valinta, vaan olen ikään kuin ajautunut sille uralle monenlaisten sattumusten kautta. Viimeisinä vuosina tiesin ja tunsin olleeni hyvä siinä, mitä tein. Toki kuulin palautetta osaamisestani ja ammattitaidostani myös yritysjohdolta, mutta se ei ollut syy, miksi tunsin itseni hyväksi ja ammattitaitoiseksi. Pidin haasteiden voittamisesta ja toimintatapojen ja raportointimallien kehittämisestä, sillä varsinkin raportoinnin kehittämisessä olin ollut merkittävässä roolissa ja siinä tunsin saavani kehittää itseäni ja hypätä välillä epämukavuusalueelle. Kuitenkin vasta työpaikasta lähdettyäni olen tajunnut, että olen itse antanut sille työlle ja yritykselle paljon enemmän itsestäni kuin mitä olen saanut vastineeksi. Miksi siis koen olleeni menestynyt työssäni?

Työskentelin ennen taloushallinnon vastaavana, kunnes irtisanouduin viime keväänä. Kuva: Janica Lönn

 Menestystä mitataan monta kertaa sellaisilla asioilla kuin raha, valta tai status. Mutta entäpä se, että saa tehdä sitä, mitä rakastaa yli kaiken ja siitä vielä maksetaan? Minusta se hipoo jo täydellisyyttä. Miksi sitten en tue yhtä suurta menestystä ja hyvyyden tunnetta tässä nykyisessä työssäni? Olen aina ollut taipuvainen vähättelemään itseäni, uskomaan liian vähän hyvää itsestäni. Monta kertaa olen joko tiedostaen tai tiedostamattani lokeroinut itseni kaiken sellaisen ulkopuolelle, mitä todella haluaisin olla tai saavuttaa. Ikään kuin en salli sitä itselleni.

Tanssillisten tuntien ohjaaminen on ollut suuri unelmani jo vuosien ajan. Tämän syksyn aikana, kun olen toiminut päätoimisena ryhmäliikunnanohjaajana, olen saanut todella paljon positiivista palautetta siitä, miten iloinen, aurinkoinen, ammattitaitoinen ja inspiroiva ohjaaja olen. Miksi en usko sitä itse? Joku minulta Facebookissa kysyikin suoraan, että mitä muuta tarvitsen vakuuttuakseni, että olen hyvä työssäni? Siinäpä se. Muut ihmiset voivat ylistää minua vaikka kuinka paljon, enkä silti vakuutu itse omista kyvyistäni ja taidoistani. Olen niitä ihmisiä, jotka motivoituvat sisältä käsin. Olen hyvä silloin, kun itse tunnen niin, eikä silloin, kun muut sanovat minun olevan hyvä. Ulkoapäin motivoituvat toimivat juuri päin vastoin. Mikä siis saisi minut vakuuttuneeksi, että olen oikeasti hyvä ryhmäliikunnnanohjaaja?

Tein taloushallinnon töitä ammatikseni yli 10 vuotta. Viimeisten parin vuoden aikana olin itse sitä mieltä, että olin erittäin hyvä työssäni. Kenties voisin antaa hieman armoa itselleni? Olen toki ohjannut ryhmäliikuntaa sivutoimisesti reilut neljä vuotta, mutta päätoimisesti vasta 2 kk, joten ehkä kokemuksen myötä tulee myös vakuuttuminen omasta osaamisestani. Perfektionistina en ikävä kyllä osaa useinkaan olla kovin armollinen itseäni kohtaan.

Minusta menestys on sitä, että uskaltaa tehdä ne ratkaisut elämässään, jotka ovat itsensä näköisiä, vaikka muut olisivatkin sitä mieltä, ettei sinusta ole siihen. Menestys on sitä, että saa tehdä sellaista työtä, jonka kokee itselle merkitykselliseksi ja voi työn kautta antaa jotain toisille. Menestys on myös sitä, että kokee työnsä palkitsevaksi. Juuri se jäi minulla taloushallinnon töissä puuttumaan. Se tunne, että olisin itse voimaantunut tai inspiroitunut sen työn äärellä.

Olenko siis oikeasti sitä mieltä, että olin menestyneempi edellisessä työssäni? Näin jälkikäteen ajatellen en taida olla. Se, että kirjoitin niin sosiaalisessa mediassa, kertoo enemmän vanhasta (ja ainoasta) tavastani ajatella itsestäni ja taipumuksestani vähätellä itseäni ja sulkea itseni omien unelmieni ulkopuolelle. Mutta päivityksessä oli se hyvä puoli, että se sai minut todella ajattelemaan tätä asiaa todella syvältä.

Joka arkiaamu, kun herään ja lähden ohjaamaan – milloin aamupäivällä ja milloin iltapäivällä – tunnen suurta kiitollisuutta, että saan tehdä tätä työtä eikä minun tarvitse mennä tietokoneen ääreen. Voin mennä ihmisten eteen ja antaa iloa ja valoa heidän päiväänsä ja itse inspiroitua ihmisten hymystä ja iloisista kasvoista. Se, mikä on menestystä sanan kirjaimellisessa merkityksessä, on se, että tuntee tehneensä oikeita, itsensä näköisiä valintoja ja että saa tehdä työtä, jonka kokee kutsumuksena. Se ei ole millään lailla itsestäänselvyys. Todellisia menestyksen mittareita ovat rahan, vallan tai statuksen sijaan sisäinen täyttymys, onni, kiitollisuus, itsensä toteuttaminen – kaikki asioita, jotka aniharvoin tulevat mistään edellä mainituista, pinnallisista asioista.