PÄÄSTÄ IRTI SYYLLISYYDESTÄ JA HUOLESTA – ELÄMÄ ON TÄSSÄ JA NYT

Pohdin hiljattain eräässä sosiaalisen median ryhmässä, kuinka paljon on sopivaa käyttää rahaa vain ja ainoastaan itseensä. Koin voimakasta syyllisyyttä tilanteesta, että käyttäisin tuhansia euroja rahaa vain itseeni ja oman tanssitaitoni parantamiseen. Pohjimmiltaan tässä ei ollut kyse rahasta vaan omasta arvottomuuden tunteesta. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa käyttää rahaa toisiin ihmisiin. Eräs tuttuni kommentoi kirjoitustani suosittelemalla minulle Wayne W. Dyerin kirjaa ”Hyväksy itsesi – uskalla elää”. Hankin kirjan siltä istumalta.

 Olen kokenut uskomattomia ahaa-elämyksiä kirjaa lukiessani. Tässä yhteydessä täytyy täsmentää, että kyseessä ei todellakaan ole mikään uunituore teos. Ensimmäinen painos on julkaistu vuonna 1977. En vaan koskaan missään yhteydessä ole törmännyt kirjaan aikaisemmin.

Syyllisyys ja huoli – ihmisen turhimmat tunteet?

Eniten kirjassa puhutteli kohta, jossa puhuttiin syyllisyyden ja huolen tunteista ja määriteltiin ne ihmisen turhimmiksi tunteiksi. Miksi näin? Syyllisyys liittyy aina menneisyyteen, siihen, mitä on tapahtunut, tehnyt väärin, jättänyt tekemättä tms. Menneisyydestä ei voi kuitenkaan mitään muuttaa. Huoli puolestaan liittyy tulevaisuuteen, mikä ei ole vielä tapahtunut. Ihmiset käyttävät mielettömät määrät aikaa sen murehtimiseen, mitä tulevaisuudessa ehkä tapahtuu. Mikä vika näissä tunteissa on? Nimenomaan se, että ne estävät ihmistä elämästä tässä hetkessä, jossa elämä kuitenkin tapahtuu!

Kirjassa oli laadittu isolle joukolle toteutetun kyselyn perusteella yleisimpien huolien lista. Tästä innostuneena laadin omaan muistikirjaani ”älyttömimpien huolieni listan”. Oikeastaan minua alkoi naurattaa, kun laadin listaa. Siihen asioita listatessani nimittäin tajusin, miten järjettömistä asiosta olen ollut huolissani! Tässä muutamia esimerkkejä:

ü  Miten pääsen jostain isosta risteyksestä kääntymään vasemmalle ruuhka-aikaan (tätä saatoin spekuloida koko 45 minuutin automatkan)

ü  Miten uskallan nukkua, jos olen yksin kotona? Entä, jos joku murtautuu asuntoon ja yrittää tappaa minut?

ü  Entä, jos autoni hajoaa keskelle moottoritietä? (Tätä mietin lähes aina, kun ajan moottoritiellä)

Onko noista yllä olevista asioista yksikään koskaan toteutunut? EI. Koskaan en ole jäänyt jumiin risteykseen, aina on päässyt kääntymään vasemmalle. Kukaan ei ole koskaan yrittänyt murtautua asuntoon, saati tappaa minua eikä autoni ole koskaan hajonnut moottoritielle. Siitä huolimatta, kuinka paljon olen käyttänyt aikaa noiden asioiden miettimiseen, sen sijaan, että olisin käyttänyt sen hetken hyödyksi olemalla läsnä siinä? Yleisesti ottaen ihmiset murehtivat älyttömästi asioista, jotka eivät koskaan toteudu! Tiedostan, että minulla on nykyhetkessä elämisessä vielä paljon opittavaa!

Tätä tekstiä kirjoittaessani en ole laatinut omaa syyllisyyslistaa. Omalla kohdallani isompi ongelma on tulevaisuuden murehtiminen kuin menneestä syyllisyyden kantaminen. Tiedostan, että mennyt on mennyttä, eikä sitä voi muuksi muuttaa, vaikka kuinka tahtoisi. Menneisyydestä voi jollain lailla ottaa opiksi, miettiä sitä, kuinka menneet kokemukset ovat muokanneet sinua ihmisenä ja millä lailla olet kokemusten myötä kasvanut. Mutta vellomaan menneisiin ei kannata jäädä. Se estää sinua elämästä tässä ja nyt. Siinä hetkessä, jossa elämä tapahtuu. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki tässä.

Mitä muut minusta ajattelevat? Ikuisuuskysymys, jonka ajatteleminen ei johda mihinkään

Yksi suurimmista huolistani on elämäni aikana liittynyt siihen, mitä muut minusta ajattelevat. Vaikkakaan se ei ole koskaan estänyt minua tekemästä itseni näköisiä ratkaisuja. Taas tätä Wayne W. Dyerin kirjaa ”Hyväksy itsesi – uskalla elää” lukiessani tulin ajatelleeksi, miten järjetöntä on murehtia sitä, mitä toiset ajattelevat. Sitä ei voi tietää eikä se sitä paitsi ole millään lailla sinun vastuullasi. Se, miten toiset ajattelevat sinusta, ei kerro mitään sinusta, vaan heistä itsestään.

Aloitin tänä syksynä uuden kaupallisen tanssin viikkotunnin ja olen ryhmässä selkeästi vanhin osallistuja. Kaikki muut ovat teini-ikäisiä ja heillä on paljon enemmän tanssikokemusta kuin minulla. Tämä tilanne aiheutti minulle paljon pohdintaa oman pääni sisällä. Ei sillä, että kukaan olisi millään lailla osoittanut,että minun ei tulisi olla mukana ryhmässä, vaan minä ihan itse oman pääni sisällä koin suurta epämukavuutta, kun erotun joukosta. Vaikkakaan sekään ei ollut minulle ensimmäinen kerta. Olen kautta elämäni enemmän tai vähemmän erottunut joukosta ja tuntenut itseni ulkopuoliseksi.

Ensimmäisen tunnin jälkeen mietin kovasti, mitä muut minusta ajattelevat. Tiesin kyllä, että se on täysin turhaa eikä johda mihinkään, mutta kun on toiminut jollain lailla pian 40 vuotta, ei omien pinttyneiden tapojen muuttaminen ole niin helppoa. Niiden tiedostaminen on alku muutokselle. Olen opetellut uudenlaista ajattelua NLP:n kautta  ja saanut paljon inspiraatiota aina Antti Tuiskun keikoilla, sillä hän puhuu keikoillaan jatkuvasti siitä, kuinka pitää lopettaa sen ajatteleminen, mitä muut meistä ajattelee ja rohkeasti tavoitella omia unelmiaan! Jälleen kerran tätä kirjaa lukiessani tajusin, että miettimällä tällaisia asioita elän jossain ihan muussa hetkessä kuin nykyhetkessä.

Itsensä hyväksyminen on avain onneen

On ollut mielettömän oivaltavaa vapautua ajatuksesta, että edes tarvitsisi saada kenenkään ihmisen hyväksyntää. Että onni ei ole kenenkään muun hyväksynnästä kiinni. Ainoa ihminen, kenen tarvitsee hyväksyä sinut, on sinä itse. Tämän kun oivaltaa, alkaa uskaltaa kuunnella omaa sydäntään ja toteuttaa niitä asioita, joita itse haluaa. Vaikka kaikki muut ympärillä sanoisivat, että olet hullu! Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, uskaltaa pää pystyssää kulkea sitä pientä ryteikköistä sivupolkua, vaikka kaikki ihmiset ympärillä valitsisivat vieressä kulkevat leveän moottoritien.

Se, että pystyy muuttamaan omia ajatuksiaan ja päästämään irti rajoittavista uskomuksista ja itselle haitallisista toimintamalleista, on nimenomaan henkistä kasvua. Se ei ole helppoa, mutta se on äärimmäisen palkitsevaa.  Se on tie, jota kulkemalla voit tulla siksi ihmiseksi, joka syvällä sisimmässäsi olet <3