RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEESTA HUOLIMATTA ROHKEUS VOITTAA
”Wau! Sä inspiroit mua!”, sanoi minulle eräs henkilö suoraan kasvokkain pari päivää sitten. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sain tällaista palautetta. Kuitenkin syvä ristiriita ja aito lapsenomainen hämmennys vihmovat vasten kasvojani syyssateen lailla, kun mietin, miten voin samaan aikaan inspiroida toisia ihmisiä, kun olen sisältä itse niin hajalla? Kyseisessä tilanteessa olin paljastanut itsestäni hyvinkin haavoittuvaisia asioita ja myöntänyt, millaista häpeää olen itsestäni ja unelmistani tuntenut. Viime viikolla törmäsin Facebookissa artikkeliin minua suuresti inspiroivasta henkilöstä, Antti Tuiskusta. ”Puhun kateudesta ja riittämättömyyden tunteista terapiassa”, luki otsikossa. Vaikka on erittäin vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa Suomen kuumin poptähti kärsii riittämättömyyden tunteesta, se on samaan aikaan äärimmäisen lohdullista ja koskettavaa. On helpompi hyväksyä riittämättömyyden tunne myös omassa sisimmässään, jos siitä kerran kärsivät todella menestyvätkin