AMBULANSSILLA SAIRAALAAN – YLIRASITUSTILA PAKOTTI PYSÄHTYMÄÄN
Lauantaina 7.4.2018 palattuani muutama tunti sitten kotiin rakkaan isoäitini uurnanlaskutilaisuudesta koin elämäni pelottavimpia ja pysäyttävimpiä hetkiä. Yhtäkkiä alkoi rintaa puristaa, silmissä sumeni, ja taju meinasi lähteä. Sinä iltana lähdin ambulanssilla sairaalaan, jossa vietin yön päivystyksessä. EKG:ssä ja verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta olin koko yön kiinni monitoreissa ja jatkuvassa seurannassa. Pelottavin kokemus tapahtui puolenyön aikaan, jolloin sykkeeni nousi normaalista 60:stä salamannopeasti yli 150:een, ja monitori alkoi huutaa. Vaikka syke tasaantui suhteellisen nopeasti, pelästyin todella pahasti. Se oli elämäni ensimmäinen ja ainoa kerta, kun olen pelännyt henkeni edestä. Monitorin huutaessa olin varma, että se näyttäisi kohta viivaa ja tämä oli nyt tässä. Tämä siitäkin huolimatta, että hoitajat vakuuttelivat kaiken olevan hyvin. Sairaalan päivystyksessä klo 2:35. Tätä yötä en unohda koskaan. Sinä yönä päivystyksessä en nukkunut k