Herkän Runoilijan Blogi

Minulla oli eilen aivan täydellinen päivä. Aamupäivällä ajelin yksinäni puolentoista tunnin matkan Asikkalaan opettelemaan fuskun alkeita. Vettä satoi ajoittain kaatamalla, enkä löytänyt perille aivan ajoissa, mutta 2,5-tuntinen tanssisessio sai kaikki kielteiset ajatukset unohtumaan, ja uppouduin täysin uuden tanssin opetteluun. Ajankulu unohtui täysin ja nautin uusien ihmisten tapaamisesta sekä hyvästä musiikista. Illalla niinikään suuntasin yksin tieni kohti Helsingin Tavastiaa, jonka illan päätähtenä esiintyi Antti Tuisku. Olisi ollut helppoa alkaa miettiä sitä, miltä näyttää, kun nelikymppinen nainen lähtee yksin rockklubille ja tanssii, hyppii ja pomppii koko keikan eläen vain sille hetkelle ja mahtavalle artistille, mutta olen itsetuntemuksessani sillä tasolla, että en enää vaivaa päätäni moisilla ajatuksilla. Ihminen on onnellinen, jos onnen tunne ja onnen kokeminen tulee itsensä sisältä – omista tekemisistä, ajatuksista, tunteista ja kokemuksista – eikä ole riippuvainen u

Yksi asia, josta olen kärsinyt läpi elämäni, on huono itsetunto. Se on seurannut minua varhaislapsuudesta aina näihin päiviin saakka. Olen aina uskonut siihen niin kovasti, että on ollut itsestäänselvää, että sen on pakko olla totta. Itsetunnon voidaan määrittää olevan kunkin ihmisen persoonallinen ominaisuus – tunne tai käsitys omasta itsestä. Se muodostuu elämässä koettujen sekä hyvien että huonojen kokemusten pohjalta. Minä olen lapsesta asti kokenut, että olen jollain lailla huonompi kuin muut. Suurin syy tähän oli jo esikoulussa alkanut koulukiusaaminen, joka jatkui ala- ja yläasteilla. Toinen syy huonommuuden kokemiseen olivat sosiaaliset tilanteet, joissa useimmiten koin ujouden ja introverttiyden takia jääväni ulkopuolelle. Onko huono itsetunto estänyt minua toteuttamasta unelmiani tai tekemästä jotain, jota olisin halunnut, mutta en olisi uskaltanut siinä pelossa, mitä muut minusta ajattelevat? Täytyy sanoa, että ei. Olen kulkenut omaa polkuani muiden mielipiteistä vä