MIKSI EI VOISI TEHDÄ HAUSKOJA ASIOITA NIIDEN ITSENSÄ VUOKSI?
Miksi
kaikki pitäisi pystyä perustella järjellä tai aina mahtua muottiin?
Ei
ole salaisuus, että Antti Tuisku inspiroi minua. Jos katsoo esimerkiksi
Instagram-tiliäni (laurita__77) ei mene kauaa ymmärtää, kuinka paljon. Olen
julkaissut paljon kuvia, jossa kynsi-, hius- ja pukeutumistyylini ilmentävät
tätä inspiraatiota. Yhä useammin olen kuitenkin saanut vastata lähi- ja
tuttavapiiristäni esille kajahtavaan ihmettelevään kysymykseen:”Mitä järkeä tuossa
on? Mikä juttu? Mihin se perustuu? Mikä tarve sinulla on tuollaiselle?”
Minun
on ollut lapsesta saakka vaikea mahtua muottiin. Ala-asteikäisenä pukeutumiseni
oli hyvinkin omaleimaista: Pukeuduin mielelläni mustiin leveälahkeisiin
veluurihousuihin ja kaulaani koristi 10-15 paria erivärisiä pääsiäismunista
saatuja muovihelmiä. Kaikki sormeni olivat täynnä sormuksia.
Kiinnostuksenkohteeni olivat myös hieman erikoiset. Meillä oli lapsena tapana
isän ja kaksoissiskon kanssa tehdä omia lyhytelokuvia, joita saatoimme koulussa
esimerkiksi matematiikan tunnin loppupuolella katsoa koko luokan kanssa.
Elokuvissa oli ihan luontevaa pukeutua vaikkapa vampyyriksi.
Antti Tuisku -inspiraatiokuvien ottaminen on totaalisesti "lähtenyt lapasesta" :) Se on yksinkertaisesti HAUSKAA! |
Lapsuudessani
lempileikkini oli leikkiä Miss Maailmaa tai Miss Universumia. Isäni oli jopa
hopeaseppänä ollessaan tehnyt työpaikallaan minulle ja siskolleni metalliset
kruunut, jotka hän oli hopeoinut ja koristanut muovitimanteilla. Rakastin
meikata, pukeutua hienoihin vaatteisiin ja leikkiä missiä.
Tänä
päivänä minusta tuntuu, että ihmisillä on entistä kovempi tarve lokeroida
toisia ihmisiä ja mahduttaa muottiin. Kun joku ei sinne mahdu, häntä katsotaan
oudoksuen ja pidetään hörhönä tai automaattisesti ajatellaan, että hänessä on
pakko olla jotain vikaa. Miksei jokainen saa olla sitä mitä aidosti on?
Vierastan
myös erittäin paljon ajatusta, että kaikessa tekemisessä pitää AINA olla
järkeä! Miksi ei voi joskus unohtaa järkeä ja antaa tunteen viedä, heittäytyä
lapsuuden innolla ja suurella sydämen palolla uusiin asioihin? Tehdä niitä
asioita, jotka tuntuu hauskoilta, kivoilta ja hyviltä ja vain unohtaa ajatus,
että rationaalisessa mielessä kaikessa pitäisi olla järkeä tai hyötyä.
Lapsena
leikkiminen on olennainen osa jokapäiväistä elämää. Sitten, kun meistä kasvaa
aikuisia, yhtäkkiä leikkimisestä ja hauskoihin asioihin heittäytymisestä niiden
itsensä vuoksi tuleekin noloa. Miksi ihmeessä? Aikuisena olemista leimaa
suorittaminen, rationaalinen ajattelu tai hyötynäkökulman ajatteleminen.
Sisäinen lapsi ei kuitenkaan aikuisuudessakaan katoa minnekään. Se löytyy
meistä jokaisesta, joka vaan uskaltaa antaa sille tilaa.
Myönnän,
että näissä tavoissa, joilla Antti Tuisku ilmentää minussa inspiroitumista, ei
rehellisesti sanottuna ole yhtään mitään järkeä. Minusta niissä ei tarvitsekaan
olla. Onko se keneltäkään pois, jos tällä tavalla toteutan itseäni? Ei
todellakaan. Aiheutanko kenellekään pahaa? En todellakaan. On äärimmäisen
hauskaa heittäytyä näihin kuvaussessioihin (yleensä siskoni kanssa), jossa
jokin Tuiskun kuva on inspiraationa sille kuvalle, jonka otan itsestäni. Joka
kerta tämä on ollut äärimmäisen hauskaa ja kirvoittanut useampaan kertaan hysteeristä
naurua. Välillä tuntuu, että ihmiset tuomitsevat kaiken, jota eivät ymmärrä.
Kynsientekijäni Tanja Gamolova (TG Art Nails, Hyvinkää) on jo tottunut entistä villimpiin kynsiaiheisiin ja inspiraatiokuviin. |
Tämänhetkisen
tieteellisen näytön valossa meillä kaikilla on vaan yksi elämä. Se on liian
lyhyt elettäväksi toteuttaen toisten ihmisten unelmia. Tätä ajatusta
ohjenuoranani pitäen aion jatkossakin rohkeasti jatkaa itseni toteuttamista
riippumatta siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Minusta on ihan ookoo
tehdä hauskoja asioita vain niiden itsensä vuoksi!
Nämä kynnet tehtiin sen jälkeen, kun Antti Tuisku julkaisi sinkun "Hanuri". Kynsientekijä kommentoi, että ei ole koskaan aiemmin maalannut haitaria kynsiin! :) |
Ihana ihana sinä <3
VastaaPoista