”MITÄ ON MENESTYS?”
Olin
kuluneella viikolla ohjaamassa ryhmäliikuntaa alkavan flunssan kourissa ja
ilahduin kovasti, kun useampi ihminen kehui minua vuolaasti ja monisanaisesti
ylistäen, miten paljon iloa ja energiaa annan heidän päiviinsä ja miten he aina
odottavat minun tuntiani. Tämän johdosta julkaisin seuraavan
Facebook-päivityksen:”Ei ole sanoja, miten paljon saan voimaa ihmisten
palautteista <3 Varsinkin tällaisena päivänä, kun ohjaa ihan
puolikuntoisena... Samalla mietin, että tein yli 10 vuotta työtä, jossa en
koskaan kokenut tätä tunnetta. Silti tunnen olleeni menestyneempi ja parempi
edellisessä työssäni (!?)” Vasta, kun painoin ”julkaise”-nappia, tajusin, mitä
olin kirjoittanut. Ajattelenko todella näin?? Todella ristiriitaisesti
kirjoitettu. Miten voi tuntea olevansa vähemmän menestynyt, jos kerran työstä saa
niin paljon voimaa itse ja pystyy tuottamaan sitä myös muille?
Viime
kevääseen saakka olin tehnyt työurani taloushallinnon parissa. Se ei ole
koskaan ollut minulle tietoinen valinta, vaan olen ikään kuin ajautunut sille
uralle monenlaisten sattumusten kautta. Viimeisinä vuosina tiesin ja tunsin
olleeni hyvä siinä, mitä tein. Toki kuulin palautetta osaamisestani ja
ammattitaidostani myös yritysjohdolta, mutta se ei ollut syy, miksi tunsin
itseni hyväksi ja ammattitaitoiseksi. Pidin haasteiden voittamisesta ja
toimintatapojen ja raportointimallien kehittämisestä, sillä varsinkin
raportoinnin kehittämisessä olin ollut merkittävässä roolissa ja siinä tunsin
saavani kehittää itseäni ja hypätä välillä epämukavuusalueelle. Kuitenkin vasta
työpaikasta lähdettyäni olen tajunnut, että olen itse antanut sille työlle ja
yritykselle paljon enemmän itsestäni kuin mitä olen saanut vastineeksi. Miksi
siis koen olleeni menestynyt työssäni?
Työskentelin ennen taloushallinnon vastaavana, kunnes irtisanouduin viime keväänä. Kuva: Janica Lönn |
Menestystä
mitataan monta kertaa sellaisilla asioilla kuin raha, valta tai status. Mutta
entäpä se, että saa tehdä sitä, mitä rakastaa yli kaiken ja siitä vielä
maksetaan? Minusta se hipoo jo täydellisyyttä. Miksi sitten en tue yhtä suurta
menestystä ja hyvyyden tunnetta tässä nykyisessä työssäni? Olen aina ollut
taipuvainen vähättelemään itseäni, uskomaan liian vähän hyvää itsestäni. Monta
kertaa olen joko tiedostaen tai tiedostamattani lokeroinut itseni kaiken
sellaisen ulkopuolelle, mitä todella haluaisin olla tai saavuttaa. Ikään kuin
en salli sitä itselleni.
Tanssillisten
tuntien ohjaaminen on ollut suuri unelmani jo vuosien ajan. Tämän syksyn
aikana, kun olen toiminut päätoimisena ryhmäliikunnanohjaajana, olen saanut
todella paljon positiivista palautetta siitä, miten iloinen, aurinkoinen,
ammattitaitoinen ja inspiroiva ohjaaja olen. Miksi en usko sitä itse? Joku
minulta Facebookissa kysyikin suoraan, että mitä muuta tarvitsen
vakuuttuakseni, että olen hyvä työssäni? Siinäpä se. Muut ihmiset voivat
ylistää minua vaikka kuinka paljon, enkä silti vakuutu itse omista kyvyistäni
ja taidoistani. Olen niitä ihmisiä, jotka motivoituvat sisältä käsin. Olen hyvä
silloin, kun itse tunnen niin, eikä silloin, kun muut sanovat minun olevan
hyvä. Ulkoapäin motivoituvat toimivat juuri päin vastoin. Mikä siis saisi minut
vakuuttuneeksi, että olen oikeasti hyvä ryhmäliikunnnanohjaaja?
Tein
taloushallinnon töitä ammatikseni yli 10 vuotta. Viimeisten parin vuoden aikana
olin itse sitä mieltä, että olin erittäin hyvä työssäni. Kenties voisin antaa
hieman armoa itselleni? Olen toki ohjannut ryhmäliikuntaa sivutoimisesti reilut
neljä vuotta, mutta päätoimisesti vasta 2 kk, joten ehkä kokemuksen myötä tulee
myös vakuuttuminen omasta osaamisestani. Perfektionistina en ikävä kyllä osaa useinkaan
olla kovin armollinen itseäni kohtaan.
Minusta
menestys on sitä, että uskaltaa tehdä ne ratkaisut elämässään, jotka ovat
itsensä näköisiä, vaikka muut olisivatkin sitä mieltä, ettei sinusta ole
siihen. Menestys on sitä, että saa tehdä sellaista työtä, jonka kokee itselle
merkitykselliseksi ja voi työn kautta antaa jotain toisille. Menestys on myös
sitä, että kokee työnsä palkitsevaksi. Juuri se jäi minulla taloushallinnon
töissä puuttumaan. Se tunne, että olisin itse voimaantunut tai inspiroitunut
sen työn äärellä.
Olenko
siis oikeasti sitä mieltä, että olin menestyneempi edellisessä työssäni? Näin
jälkikäteen ajatellen en taida olla. Se, että kirjoitin niin sosiaalisessa
mediassa, kertoo enemmän vanhasta (ja ainoasta) tavastani ajatella itsestäni ja
taipumuksestani vähätellä itseäni ja sulkea itseni omien unelmieni
ulkopuolelle. Mutta päivityksessä oli se hyvä puoli, että se sai minut todella
ajattelemaan tätä asiaa todella syvältä.
Joka
arkiaamu, kun herään ja lähden ohjaamaan – milloin aamupäivällä ja milloin
iltapäivällä – tunnen suurta kiitollisuutta, että saan tehdä tätä työtä eikä
minun tarvitse mennä tietokoneen ääreen. Voin mennä ihmisten eteen ja antaa
iloa ja valoa heidän päiväänsä ja itse inspiroitua ihmisten hymystä ja
iloisista kasvoista. Se, mikä on menestystä sanan kirjaimellisessa
merkityksessä, on se, että tuntee tehneensä oikeita, itsensä näköisiä valintoja
ja että saa tehdä työtä, jonka kokee kutsumuksena. Se ei ole millään lailla
itsestäänselvyys. Todellisia menestyksen mittareita ovat rahan, vallan tai
statuksen sijaan sisäinen täyttymys, onni, kiitollisuus, itsensä toteuttaminen –
kaikki asioita, jotka aniharvoin tulevat mistään edellä mainituista,
pinnallisista asioista.
Kommentit
Lähetä kommentti