ARVOJEN KIRKASTUS
Kello oli tänään 4.50, kun makasin olohuoneen matolla kädet sivuilla, kämmenet ylöspäin ja itkin hysteerisesti kasvojen vääristyessä tuskasta. Olin nukkunut muutaman tunnin unilääkkeellä ja herännyt klo 3 saamatta enää unta. Kello 4.30 nousin lopulta ylös ja aloin tehdä TRE:tä (Trauma Reliesing Exercises), koska halusin purkaa tunteita kehostani. TRE-terapia on osoittautunut varsin hyväksi tavaksi siihen kohdallani.
Flunssasta uusi romahdus
Sairastuin pari viikkoa sitten alkavaan flunssaan, mutta minulle ei missään vaiheessa ilmestynyt muita oireita kuin kova kurkkukipu ja vetämätön olo. Sen jatkuttua 10 päivää, menin lääkäriin, jossa todettiin poskiontelontulehdus kummallakin puolella. Sain viikon antibioottikuurin, jota nyt takana kolme päivää. Flunssan ja tulehduksen myötä hävisivät jälleen yöuneni.
Olen ollut sairaslomalla yli kolme kuukautta. Näinä kolmena kuukautena minulla on ollut mahdollisuus ilman aikataulupaineita nauttia asioista, joita rakastan ja joiden koen palauttavan minua kuten ulkoilusta, tanssimisesta, takkatulen tuijottelusta, kirjoittamisesta ja meditoimisesta. Silti vointi menee yhden askeleen eteen ja kaksi taakse. Vointi lähtee paranemaan, nyttenkin oli peräti neljän viikon yhtämittainen jakso, että pystyin nukkumaan ilman lääkkeitä, ja sitten taas palataan alkupisteeseen.
Arvojen kirkastus
Keväällä 2018, jolloin ahdistus iski minuun, kävin Lauri Mäkisen pitämää verkkokurssia Unelmana minä. Siinä yksi kurssin tehtävistä oli listata omat arvot. Se oli minulle käänteentekevä harjoitus.
Keväällä 2015 olin NLP-kurssilla listannut kolme tärkeintä arvoani seuraavassa järjestyksessä: 1. Itseni toteuttaminen 2. Itseni kehittäminen 3. Muiden auttaminen. Unelmana minä -kurssin arvotehtävässä ymmärsin, että arvoni olivatkin oikeasti jotkin ihan muut! Uudet arvot listasin näin: 1. Terveys 2. Rakkaus 3. Itseni toteuttaminen / muiden auttaminen. Sitä ennen olin vuosikaudet uskotellut itselleni, että rakkautta en tarvitse. Syy siihen löytyi oman pääkoppani sisältä: En kokenut itseäni sen arvoiseksi enkä ansaitsevani sitä.
Arvoristiriita
Meditoidessani viime viikolla tajuntaani iski mielettömällä voimakkuudella ajatus tästä arvojen kirkastuksesta suhteessa siihen, minkälaisia ratkaisuja olin tehnyt tämän jälkeen. Olin järkyttynyt tajutessani, että työhön liittyvät valintani kevään 2018 jälkeen eivät olleet perustuneet lainkaan tärkeimpään arvooni terveyteen, vaan itse asiassa rahaan, joka ei koskaan ole ollut arvolistani top5:ssa!
Keväällä 2018 olin tehnyt 6-päiväistä työviikkoa, ja vaikka olin siis totaalisesti fyysisesti sekä henkisesti uupunut työtahtiin elämän heittäessä yksityiselämän puolella myös yhtä ja toista haastetta, minkälaisia valintoja tein kesälle 2018? Päätin pitää vain viikon kesälomaa, muuten ohjata läpi kesän ryhmäliikuntaa. Miten jatkoin syksylle 2019? Edelleen jatkoin 6-päiväistä ohjausviikkoa enkä vähentänyt tuntejani. Ja edelleen kevät 2019, samat valinnat edelleen.
Ei kai ole järkevää jatkaa toimintaa entiseen malliin ja silti odottaa erilaisia tuloksia? Minusta on irvokasta, että tajuan tämän(kin) asian vasta nyt! Minä, joka keväällä 2016 irtisanouduin vakituisesta työsuhteessa arvoristiriidan vuoksi, kuitenkin onnistuin huijaamaan itse itseäni puolitoista vuotta tehden valintani joidenkin ihan muiden asioiden perusteella kuin tärkeimpien arvojeni!
Miksi vointini ei parane?
Ensi viikolla tapaan jälleen psykiatrin, jonka kanssa arvioidaan sairasloman jatkumista 5.12. jälkeen. Tämä viikko on ollut taukoa psykoterapiasta, mutta myös se jatkuu ensi viikolla. Psykoterapeuttini kanssa olemme jo useamman kerran käyneet keskustelua siitä, miksi vointini ei lähde selkeästi paranemaan. Näkyy jo lupaavia merkkejä, kunnes taas romahdetaan takaisin alkupisteeseen. Ilmeisesti jokin oppi on minulla edelleen saamatta… Kuten se, että eläisi arvojensa mukaan?
Olen vakuuttunut, että stressillä ja kuormituksella on iso osa uupumisessa ja ahdistumisessa sekä erityisherkkyydellä kokea tunteet voimakkaasti, mutta voiko taustalla olla jotain muutakin? Keväällä 2018 kävin urheilulääkäri Pippa Laukan vastaanotolla, ja hän määräsi useita kokeita selvittääkseni taustallani mahdollisesti olevia puutostiloja. Verikokeista selvisi silloin, että D-vitamiinin puute oli ilmeinen ja sainkin ohjeen ottaa sitä 100 mikrogrammaa päivässä vuoden ympäri.
Toinen alhainen arvo oli ferritiini eli varastorauta. Arvoni oli 15. Sain parin kuukauden rautakuurin, mutta sen koommin ei arvojani ole mitattu. Alhainen varastorauta voi aiheuttaa mm. seuraavia oireita: väsymys, muistihäiriöt, keskittymiskyvyttömyys, motorinen levottomuus, palan tunne kurkussa, sydämen tykytys, hengenahdistus ja herkästi hengästyminen. Minulla on ollut näitä kaikkia oireita, ja tietysti nämä ovat yhtä helposti liitettävissä myös stressiin. Silti, mielestäni on fiksua selvittää, löytyykö huonon vointini takaa myös jotain sitä fyysisesti selittäviä tekijöitä. Näistä saan lisätietoa ensi viikon loppupuolella.
Kommentit
Lähetä kommentti