”SUURIN UNELMANI ON PÄÄSTÄ ANTTI TUISKUN TAUSTATANSSIJAKSI”
Nyt se on julkista: Viime torstaina 3.5.2018
esitettiin Nelosella 4. osa uutuusohjelmasta Tähän aikaan ensi vuonna, jossa kerroin
minun suurin unelmani olevan päästä Antti Tuiskun taustatanssijaksi. Olin
ohjelmassa mukana identtisen kaksoissiskoni Iina Huhmarniemen kanssa, jonka unelmana oli puolestaan haastatella
nelinkertaista F1-maailmanmestari Sebastian Vetteliä omaan blogiinsa. Iinan
unelma toteutui ohjelmassa asetetun vuoden sisällä, minun ei.
Joku (aika moni) voisi kysyä, mistä revin tällaisen
unelman? Tällaisen unelman, joka kuulostaa täysin epärealistiselta,
utopistiselta, yksinkertaisesti MAHDOTTOMALTA. Olen 40-vuotias ja tanssinut
vasta vähän aikaa. Työurani olen tehnyt taloushallinnon parissa, vaikka olenkin
ohjannut tanssillista ryhmäliikuntaa (Zumba, Lavis) päätyöni ohella useita
vuosia. Siitä huolimatta tavoitteeni on päästä tanssimaan Suomen kovimman
poptähden eli Antti Tuiskun
taustalle.
Irtisanoutuminen
talousvastaavan töistä
Mennään ajassa hiukan taaksepäin. Toteutin ison
muutoksen työelämässä kaksi vuotta sitten keväällä, kun irtisanouduin
taloushallinnon vastaavan pestistä kohdattuani niin ison arvoristiriidan, jonka
kanssa en yksinkertaisesti voinut elää. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa
minulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä seuraavaksi tekisin. En järjen
tasolla, mutta sydämen tasolla tiesin – tosin vielä silloin minulla ei ollut
rohkeutta myöntää sitä edes itselleni.
Kävin vielä irtisanomisaikanani muutosvalmentaja Maaretta Tukiaisen luona, jonka kanssa
oli tarkoitus määritellä uusi tavoite ja suunta työelämälleni. Olisin halunnut
silloin, toukokuun alussa 2016 kertoa tästä tavoitteesta, mutta en uskaltanut,
koska minua hävetti. Häpeän tunnetta kesti kuukausikaupalla. En aluksi pystynyt
itsellenikään myöntämään, että voin haluta näin absurdilta kuulostavaa asiaa!
Niin paljon olen elämäni aikana kärsinyt itsetunto-ongelmista ja lytännyt
itseäni, etten yksinkertaisesti uskaltanut antaa sydämeni äänen kuulua.
Unelmakarttaverkkokurssi
ja TV-ohjelmaan ilmoittautuminen
Loka-marraskuussa 2016 osallistuin Hidasta elämää –sivuston järjestämälle
Unelmakarttaverkkokurssille. Kurssin aikana tein erilaisia meditaatio- ja
mielikuvaharjoitteita, kirjoitin ja piirsin liittyen unelmaani, ja vähitellen pahimmat
häpeän tunteet itsestäni alkoivat hälvetä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta kun
kurssi päättyi marraskuun 2016 lopulla, kurssin päättymistä seuraavalla
viikolla bongasin Facebookista mainoksen Nelosen uudesta TV-ohjelmasta Tähän
aikaan ensi vuonna. Kuuntelin intuitiotani, kirjoitin hakemuksen sinne sen
enempää miettimättä ja lähetin sen.
Sain tiedon ohjelmaan valitsemisesta tammikuun 2017
alussa. Samoihin aikoihin aloitin tanssiharrastuksen Tanssikeskus Elementillä Hyvinkäällä. Olen käynyt showtanssissa,
hiphopissa, MTV Style ja hot heels –tunneilla ja lisäksi minulla on ollut joka
viikko yksityistunti. Tanssiharrastuksen aloittaminen on vaatinut minulta
jokaviikkoista epämukavuusalueelle menoa. Fakta on ollut se, että MTV Style
–tunneilla olen ollut puolet vanhempi kuin seuraavaksi vanhin ryhmässä, enkä
taidollisesti ole lähellekään ollut muiden tasolla. Se on vaatinut siitä
luopumista, että vertailisi itseään kenenkään muuhun kuin itseensä tai että
miettisi, mitä muut minusta ajattelevat. Se, että olen silti viikko toisensa
jälkeen haastanut itseäni ja mennyt tunnille, kertoo jotain motivaationi
tasosta. Taika tapahtuu epämukavuusalueella.
Miksi
juuri Antti Tuisku?
Miksi sitten Antti
Tuisku? Antti Tuisku on inspiroinut minua suuresti jo muutaman vuoden ajan.
Jotain kolahti minuun peruuttamattomalla tavalla kesällä 2015, kun olin eräänä
kesäaamuna ajamassa NLP-koulutukseen Helsinkiin ja kuulin radiosta Antti
Tuiskun haastattelun. Hän kertoi haastattelussa itsetunto-ongelmistaan ja
koulukiusaamistaustasta, juuri samanlaisista asioista, joista itse olen
kärsinyt koko elämäni.
Kesästä 2015 lähtien aloin käydä Tuiskun keikoilla
ja inspiroiduin miehen karismasta ja olin joka kerran aivan myyty, kun hän
välispiikeissään puhui siitä, miten kannattaa lopettaa sen ajatteleminen, mitä
muut meistä ajattelevat ja tavoitella rohkeasti omia unelmia. Antti Tuisku on
itse luonut oman uransa Siwan kassasta Suomen kovimmaksi poptähdeksi ja Suomen Madonnaksi. Oman
unelmani saavuttaminen edellyttäisi vastaavanlaisen kasvutarinan toteuttamista.
Mielessä olenkin nauranut lukuisia kertoja, miten
repäisevältä kuulostaisi urapolku: PK-YRITYKSEN TALOUSVASTAAVASTA SUOMEN
KOVIMMAN POPTÄHDEN TAUSTATANSSIJAKSI!! Mutta Antti itse on niin mahtava esimerkki
siitä, että kun sitkeästi tekee töitä, mikä tahansa on mahdollista, ja se
inspiroi minua aivan valtavasti. Kuka lopulta voi ennalta määrittää, mitä
kukakin meistä voi saavuttaa?
Minun intohimoni on viimeiset kahdeksan vuotta ollut
tanssiminen. Antti Tuisku puolestaan on minua tällä hetkellä suurimmin
inspiroiva henkilö. Olisihan aivan mieletöntä, jos nämä kaksi voisi yhdistää!
Pääsin
kertomaan Antille unelmastani henkilökohtaisesti
En onnistunut vuoden aikana toteuttamaan unelmaani.
Mutta olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden
tavata Antti Tuiskun henkilökohtaisesti, katsoa häntä syvälle suoraan silmiin
ja kertoa unelmastani hänelle. Niin paljon kuin olen hävennyt itseäni, oli
ihmeellistä, että Antin seurassa en hävennyt yhtään. Hänen seurassaan oli
helppoa olla oma itseni, vaikka en yhtään tiennyt, miten hän reagoisi.
Antti
kehui minua mielettömän rohkeaksi ja kehotti jatkamaan tanssimista, kuvaamaan
omaa tekemistä säännöllisesti ja osallistumaan kaikkiin mahdollisiin
audition-tilaisuuksiin. Juuri näin aion tehdä. Kun kerroin Antille tuntevani itseni hieman hulluksi, kun haaveilen näin suuria, hän totesi rohkeuden ja hulluuden välisen eron olevan hyvin pieni :) Joka kerta, kun mietin
tapaamista Antin kanssa, se saa minut hymyilemään.
Oli ikimuistoinen hetki päästä kertomaan suurimmasta unelmastani henkilökohtaisesti Antti Tuiskulle itselleen. Pääsin myös tutustumaan hänen keikkabussiinsa. (Kuva Eeva Rantanen) |
Vaikka unelmani ei toteutunut Nelosen Tähän aikaan
ensi vuonna –ohjelman puitteissa, en todellakaan ole luopumassa unelmastani. En
ole luopumassa siitä siitäkään huolimatta, että Antti on kesäkuun lopun jälkeen
jäämässä ainakin vuoden keikkatauolle. Rakastan tanssimista ja nautin siitä,
kun voin jatkuvasti oppia uutta, haastaa itseäni ja kehittyä. Rakastan
tanssimista Antin musiikin tahtiin. Tanssiessa voin aina olla juuri se kuka
olen.
Uskalla seurata sydäntäsi
Minusta on äärimmäisen tärkeää uskaltaa tavoitella
niitä asioita, jotka vetävät sinua puoleesi ja jotka ovat lähtöisin omasta
sydämestä. Tavoitella omia unelmia eikä antaa kenenkään muun määrittää sitä, mitä
sinä voit tavoitella tai mitä voit saavuttaa. Sillä ei ole mitään väliä, mitä
muut sanovat. Ei myöskään sillä, hyväksyykö joku muu sinun unelmia tai ei.
Elämä on liian lyhyt, että kannattaisi pelätä epäonnistumista. Sitä paitsi, kuka edes määrittää, mikä on epäonnistumista? Yhtä hyvin voi ajatella, että ei ole mitään onnistumista tai epäonnistumista - on vain erilaisia ratkaisuja ja asioita, joiden seuraukset ovat erilaisia. Ainoa varma tapa epäonnistua on se, että ei uskalla edes yrittää.
Tänään menen illalla Antti Tuiskun Mun on pakko
twerkkaa –areenakiertueen päätöskeikalle Hartwall Arenalle ja kuuntelen jälleen
silmät sädehtien hänen kannustuspuhettaan siitä, kuinka me jokainen riitetään
juuri sellaisena kuin ollaan. Kuinka jokaisella on oikeus olla just sitä, mitä
haluaa olla ja kuinka kannattaa lopettaa sen ajatteleminen, mitä muut meistä
ajattelee ja rohkeasti tavoitella omia unelmiaan. Nämä puheet ovat menneet
perille. Niistä inspiroituneena minä jatkan pitkäjänteisesti oman unelmani
tavoittelemista, että jonain päivänä tanssin hänen kanssaan<3
Tapaaminen Antin kanssa oli hyvin lämminhenkinen, aito, välitön ja rento. Hänen seurassaan oli helppoa olla oma itsensä. (Kuva Eeva Rantanen) |
Kommentit
Lähetä kommentti