"USKALLA PÄÄSTÄÄ IRTI RAJOITTAVISTA USKOMUKSISTA - Voin tehdä myös päinvastoin kuin ajattelin"

Istuin eilen työhaastattelussa Helsingissä, jossa kertoilin rekrytointifirman edustajalle asioista, joita minulle on tänä keväänä tapahtunut ja siitä totaalisesta työuran muutoksesta, jota olen tässä kesän aikana suunnitellut. Kouluttautumisesta kysyttäessä tulin maininneeksi käymäni NLP-kurssit kesinä 2014 ja 2015. Kun kerroin syyn, miksi lähdin aikanaan NLP-kurssille, haastattelija ei uskonut minua. Olin rehellinen ja kerroin, että ilmoittauduin mukaan sen vuoksi, koska halusin päästä eroon huonosta itsetunnosta. Haastattelija naurahti ja sanoi:”Sinulla huono itsetunto? En usko. Istut siinä niin avoimena ja itsevarmana ja viimeisen päälle huoliteltuna kauniine kynsinesi.” Nämä sanat olen kuullut lukuisia kertoja aiemmin, mutta tällä kertaa ne kolahtivat jostain syystä erityisesti. Olen koko elämäni (pian 40 vuotta) uskotellut itselleni, että minulla on huono itsetunto. Johonkin kun oikein kovin uskoo ja itselle toitottaa, niin eihän sitä enää muuna kuin totuutena voi pitää. Vaikka ulkopuolinen maailma viestii sinulle päinvastaista, se ei heilauta uskomustasi mihinkään suuntaan, vaan pysyy sitkeässä kuin tauti.

NLP-matkani ensimmäisenä päivänä (tietämättä vielä NLP:stä sen kummemmin mitään) aloin istuttaa päähäni uusia uskomuksia. Sellaisia kuten: Minulla on hyvä itsetunto, koska olen aina uskaltanut toteuttaa unelmani, sillä vaikka kuinka olen miettinyt, mitä muut minusta ajattelevat, se ei ole koskaan estänyt minua tekemästä niitä asioita, joita olen halunnut. Tai kuten: Olen riittävän hyvä olemalla oma itseni. Rakastan ja arvostan itseäni. Lauseet ovat yksinkertaisia, ja toistelin niitä varmaan puolen vuoden ajan mielessäni joka ilta, kun menin nukkumaan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta kun on koko elämänsä puhunut itselleen negatiiviseen sävyyn ja uskonut, että on jotenkin huonompi kuin muut, ei ole mitenkään helppoa istuttaa mieleensä uusia ajatuksia ja näkemystä, että kelpaa ja riittää ihan omana itsenään. Nyt, kun NLP-matkan aloittamisesta on yli kaksi vuotta, olen oikeasti alkanut omaksua näitä uusia ajatuksia ja huomaan, että osaan haukkumisen ja aliarvioimisen sijaan kannustaa itseäni ja osoittaa itselleni myötätuntoa ja antaa positiivista palautetta.

Huono itsetunto –ajatus oli minulle ensimmäinen kokemus rajoittavasta uskomuksesta. Rajoittava uskomus on sellainen pinttynyt käsitys jostain asiasta, joka on yleensä syntynyt pitkän ajan kuluessa ja ehkä huonojen kokemusten kautta ja jota alkaa pitää totuutena. Tämän jälkeen olen saanut itseni kiinni monesta muustakin rajoittavasta uskomuksesta, jotka kohdistuvat itseeni: En ole luova. Olen ujo. Nämä ovat monen ulkopuolisen silmissä suorastaan naurettavan kuuloisia, niin kuin sain eilisessä työhaastattelutilanteessa jälleen todeta.

Olen kirjoittanut 10-vuotiaasta alkaen päiväkirjoja ja monenlaisia tarinoita, teini-ikäisestä lähtien runoja ja lukioiässä jopa kirjankin (josta moni ei edes tiedä), ja mitä muuta kirjoittaminen ja rikas mielikuvitus on kuin luovuutta? Ohjaan myös tanssillisia ryhmäliikuntatunteja työkseni ja suunnittelen niihin koreografioita. Olen omassa mielessäni laskenut taitavat piirtäjät ja kuvataiteilijat, muusikot ja suunnittelijat luoviksi ihmisiksi ja sulkenut tällä perusteella itseni kokonaan tämän kategorian ulkopuolelle. Ei, enhän minä missään tapauksessa voi kuulua tähän joukkoon. Olen rajannut omassa päässäni, että tähän kuuluminen ei ole minulle mahdollista. Se on minun ulottumattomissa. Itsensä rajaaminen jonkin ulkopuolelle tarkoittaa aina jonkin tietyn oven sulkemista itseltään. Se puolestaan on tuhoisaa ja vaarallista.

Uskomus ujoudesta puolestaan perustuu lapsuudesta saakka juontuviin vaikeuksiin isoissa ihmisjoukoissa, joista en tunne ketään. Menen sellaisissa tilanteissa helposti lukkoon, vetäydyn kuoreeni, enkä uskalla puhua mitään. Toisaalta, jo ala-asteikäisestä olen tykännyt esiintyä koulun pikkujoulujuhlissa ynnä muissa vastaavissa eikä yläasteella ollessa tuottanut mitään vaikeuksia pitää puhetta kokonaisen koulun väelle aiheesta, joka oli itselle hyvin lähellä sydäntä. Olen aina pukeutunut persoonallisella, omalla tavallani enkä välittänyt siitä, että se usein eroaa muiden pukeutumistyylistä. Olen rohkea myös esim. siinä suhteessa, että edellisessä miesvaltaisessa työpaikassa tunsin olevani ”yksi jätkistä”, joten minulla ei ollut ongelma saunoa miespuolisten kavereiden kesken. Voisi kai sanoa, että olen luokitellut itseni ujoksi vain sillä ainoalla kriteerillä, että isoissa ihmisjoukoissa, useimmiten tilanteissa, joissa pitäisi ns. ”jutella mukavia”, menen lukkoon ja vetäydyn kuoreeni. Mitä tapahtuisi, jos muuttaisin käsityksiäni itsestä? Että olen avoin ja rohkea, sosiaalinen? Tai sen sijaan, että kategorisoisin itseni täysin ujoksi, alkaisinkin ajatella, että olen TÄSSÄ tilanteessa ujo, mutta toisessa suorastaan rohkea ja ulospäin suuntautunut. Eihän elämän tarvitse olla joko tai!

Koin suuren ja voimaannuttavan oivalluksen, kun alkuvuodesta sain Maaretta Tukiaisen Hyvän Mielen Taidot (PS-Kustannus) ja Hyvän Mielen Kortit kotiini kannettuna ja nostin korttipinkasta kortin:” Voin tehdä myös päinvastoin kuin ajattelin”. (Lisää Hyvän Mielen Taidoista osoitteessa www.hyvanmielentaidot.fi) Mitä tapahtuisi, jos alkaisin ajatella itsestäni päinvastoin kuin aiemmin? Mikä minua lopulta estää? Ihminen toteuttaa jokapäiväisessä elämässään omia uskomuksiaan. Siinä mielessä vanhan kansan sanonta ”Niin makaa kuin petaa” pitää enemmän kuin hyvin paikkansa. Rajoittavat uskomukset ovat usein syntyneet vuosien ja vuosien saatossa – niinpä niiden muuttaminenkaan ei onnistu yhdessä yössä. Ihmisen suurimmat rajoitteet löytyvät aina oman pään sisältä. Niin kauan, kuin joku muu sanoo, että pystyt johonkin, mutta et itse usko siihen, et pystykään. Ihan sama, miten kovasti toiset uskovat. Mutta mieti, että itse uskot itseesi. Silloin on ihan sama, kuinka kovasti ympärillä olevat ihmiset lyttäävät sinua, sillä jos itse uskot itseesi, mikä tahansa on mahdollista. Näin ollen omia rajoittavia uskomuksiaan kannattaa yrittää muuttaa – silläkin ehdolla, että joutuu poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Ja kiire ei ole, onhan meillä kaikilla loppuelämä aikaa!

Maaretta Tukiaisen Hyvän Mielen Kortit kuuluvat hänen Hyvän Mielen Taidot -kirjaansa (PS-Kustannus 2016). Lisätietoja www.hyvanmielentaidot.fi.