”MITEN IHMISELLÄ, JOKA ON TAVANNUT NELSON MANDELAN, VOI OLLA HUONO ITSETUNTO?”

Yksi asia, josta olen kärsinyt läpi elämäni, on huono itsetunto. Se on seurannut minua varhaislapsuudesta aina näihin päiviin saakka. Olen aina uskonut siihen niin kovasti, että on ollut itsestäänselvää, että sen on pakko olla totta.

Itsetunnon voidaan määrittää olevan kunkin ihmisen persoonallinen ominaisuus – tunne tai käsitys omasta itsestä. Se muodostuu elämässä koettujen sekä hyvien että huonojen kokemusten pohjalta. Minä olen lapsesta asti kokenut, että olen jollain lailla huonompi kuin muut. Suurin syy tähän oli jo esikoulussa alkanut koulukiusaaminen, joka jatkui ala- ja yläasteilla. Toinen syy huonommuuden kokemiseen olivat sosiaaliset tilanteet, joissa useimmiten koin ujouden ja introverttiyden takia jääväni ulkopuolelle.

Onko huono itsetunto estänyt minua toteuttamasta unelmiani tai tekemästä jotain, jota olisin halunnut, mutta en olisi uskaltanut siinä pelossa, mitä muut minusta ajattelevat? Täytyy sanoa, että ei. Olen kulkenut omaa polkuani muiden mielipiteistä välittämättä, mm. hankkinut ensimmäisen lapsen kesken opiskelujeni parikymppisenä ja sitä aiemmin intohimoisesti ajanut Etelä-Afrikan demokratisoitumista asiasta koituneesta kiusaamisesta huolimatta. Voinko siis sanoa, että minulla on huono itsetunto, jos kuitenkin olen aina tehnyt asiat niin kuin olen halunnut? Olen usein miettinyt, mitä muut minusta ajattelevat, mutta se ei koskaan ole estänyt minua tekemästä niin kuin sydämessäni olen halunnut ja oikeaksi katsonut.

Eräs asia, johon olen myös varsin usein törmännyt, on se, että itsetunto rinnastetaan aivan liian usein ulkonäköön tai muihin ulkoisiin asioihin. Minulta on moni ihminen kysynyt suoraan:”Miten sulla voi muka olla huono itsetunto, kun sulla on noin hyvä kroppa?” Vuosi sitten NLP-kurssilla minulle esitettiin tämän kirjoituksen otsikon kysymys. Olen tavannut nuoruudessani Nelson Mandelan Etelä-Afrikassa hänen virka-asunnossaan hänen ollessaan Etelä-Afrikan presidentti, mikä toteutti minun vuosien unelmani. Mustien oikeuksien ajaminen Etelä-Afrikassa oli teini-iässä minulle prioriteettiasia, ja se oli tehnyt myös Mandelaan syvän vaikutuksen, mikä myöhemmin johti tähän ikimuistoiseen tapaamiseen... Kuitenkin, ulkoiset asiat ovat ulkoisia asioita. Itsetunto on ihmisen sisällä ja muodostuu siitä, kuinka ihminen kokee itse itsensä. Ulkonäkö on olemattoman pieni osa itseä, ja jos ihminen on sisältä rikki eikä sinut itsensä kanssa, pinta ei korjaa sisäisiä säröjä.

NLP:ssä opin, mikä voima uskomuksilla onkaan. Pitkään jatkuessaan uskomuksista tulee itsestäänselvyyksiä, jotka muuttuvat huomaamatta totuuksiksi. Huono itsetunto edustaa minulle sellaista. Olen koko elämäni ajatellut, että minulla on huono itsetunto, koska tunnen kelpaamattomuutta ja huonommuutta toisiin ihmisiin nähden. Tämän seurauksena oma sisäinen puheeni on itseäni kohtaan aina ollut hyvin moittivaa ja negatiivista. NLP:n kautta olen oppinut puhumaan itselleni arvostavammin, lempeämmin ja kannustavammin. Yhtä lailla olen oppinut keinoja muuttaa uskomuksiani. Olen jopa uskaltanut ajatella: Mitä tapahtuukaan, jos ajattelen päinvastoin kuin ennen?

Olen tässä melkein neljänkymmenen vuoden iässä ensimmäistä kertaa sitä mieltä, että minulla on hyvä itsetunto. Miksi? Kyllä minä edelleen ajattelen monta kertaa, mitä muut minusta ajattelevat. Kun tässä iässä fanitan ihan täysillä Antti Tuiskua. Kun nyt yhtäkkiä irtisanoin itseni vakituisesta työsuhteesta, eikä minulla ole hajuakaan, mitä aion tehdä seuraavaksi. Pääsyy siihen, miksi koen omaavani hyvän itsetunnon, on siinä, etten voi sanoa yhdenkään unelmani jääneen toteuttamatta sen vuoksi, mitä muut minusta ajattelevat. Toki pahoja puheita ja arvosteluja on tullut, mutta silti olen ollut tyytyväinen siihen, että olen tehnyt asiat niin, miten olen itse katsonut itselleni oikeiksi. Olen oppinut myös hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Kyllä, olen hyvin tunteellinen, ujokin ja introvertti, jolle on painajaismaista olla isossa joukossa vieraita ihmisiä – nämä ovat piirteitä, joita ennen vihasin itsessäni. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, kaikkine puutteineen, erillaisine tunteineen ja epätäydellisyyksineen, on helpompaa olla itselleen lempeä ja suhtautua positiivisesti itseensä.

Hyvä itsetunto on myös omien rajojen tunnistamista. Minun oli pakko tehdä radikaali ratkaisu ja irtisanoutua vakituisesta ja hyväpalkkaisesta työstä, koska moraaliset ja eettiset rajat liukuivat työpaikalla liian kauas omistani. Arvoristiriita omien ja työnantajan arvojen välillä kävi liian suureksi. Uskalsin sanoa sekä itselleni että työnantajalleni, että en voi jatkaa näin ja seisoa sanojeni takana. Ihminen, jolla ei ole hyvä itsetunto, ei olisi uskaltanut tehdä vastaavaa ratkaisua.

Ihminen on sitä, mitä hän uskoo itsestään – uskokaa siis itsestänne pelkkää hyvää!

Helsingin Sanomat kirjoitti heinäkuussa 1997 minun ja identtisen kaksoissiskoni Iinan tapaamisesta Nelson Mandelan kanssa hänen Pretorian virka-asunnossaan Etelä-Afrikassa.