ENSIESIINTYMINEN TANSSIJANA

”Lainatakseni ihailemani poplaulajan sanoja olen ollut kaikki nämä kuukaudet kaapissa, lukkojen takana, piilossa pahan maailman katseilta… Unelmoimassa salaa jostain sellaisesta, josta en ole uskaltanut kertoa kenellekään. Unelmoimassa siitä, että vielä näin neljänkympin kynnyksellä voisin kehittyä niin taitavaksi tanssijaksi, että uskaltaisin ja voisin esiintyä julkisesti. Tässä tulee pieni ilmoitusluontoinen asia itselleni: On ihan ookoo sanoa nämä asiat ääneen!” Näin kirjoitin blogissani 20.3.2017 eli lähes vuosi sitten.

Nyt unelman toteutuminen on käsillä. Esiinnyn ensimmäisen kerran julkisesti tanssijana Tanssikeskus Elementin kevätnäytöksessä Hyvinkääsalissa su 29.4.2018. Näytökset ovat klo 13 ja klo 17, ja minulla on sooloesitys niissä molemmissa. Tanssin niissä suuresti ihailemani Antti Tuiskun kappaleiden tahtiin.

Vuosi sitten oli mahdotonta kuvitella tätä päivää. Ajatus esiintymisestä tanssijana tuntui vähintäänkin utopistiselta. Alkumetreillä olin kova tuomitsemaan itseäni ja vaadin itseltäni aivan liikaa. Lisäksi tanssin aloittaminen viime vuonna on ollut hyvin vaiherikas matka minuun itseeni. Taivalta on leimannut häpeän kohtaaminen. Toisaalta rohkeuden löytäminen tavoitella niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja jotka ovat lähtöisin omasta sydämestä riippumatta siitä, mitä muut niistä ajattelevat. Uskallus olla sitä, mitä olen eikä antaa toisten määrittää sitä, mitä voin tai saan tavoitella tai miten ajatella itsestäni.

Vertaile itseäsi vain itseesi

En ole koskaan elämässäni mahtunut mihinkään muottiin. Läpi elämäni olen kokenut olevani ulkopuolinen, epänormaali, friikki. Kieltämättä nämä tuntemukset ovat tulleet tutuiksi myös tässä tanssiprojektissa, jossa itse nelikymppisenä yritän oppia tanssimaan ja käyn tunneilla tyttöjen kanssa, jotka ovat saman ikäisiä kuin lapseni! Minulla on ollut suuria haasteita itseni kanssa kestää epämukavuusalueella olemista, ja vaikka tiedän, että ei tule verrata itseään kehenkään muuhun kuin itseensä, olen sortunut siihen siitäkin huolimatta. Armollisuus itseäni kohtaan. Se on joissain kohdissa tyystin unohtunut.

Motivaationi oppia tanssimaan on toisaalta ollut intohimoisen suuri. Vaikka olen ajoittain tuntenut valtavaa häpeää itsestäni ja haaskannut aikaani sen miettimiseen, mitä muut minusta ajattelevat, en ole sekunnin murto-osankaan verran miettinyt, että lopettaisin tai luovuttaisin. Olen nimittäin sitä mieltä, että ihminen oppii mitä vain, mitä on päättänyt oppia. ”Keho oppii sen, mitä mieli uskoo”, luki viisaus jossain. ”Taika tapahtuu epämukavuusalueella”, sanoi Antti Tuisku uusimman levynsä somevalvojaisissa 14.9.2017. Minusta asiaa ei sen paremmin voi kiteyttää.

Dianan opissa

Aloitin tanssimisen Tanssikeskus Elementissä Hyvinkäällä tammikuussa 2017. Ensimmäisen kevään kävin aikuisten showtanssi- sekä hiphop-ryhmissä ja jo heti alussa minulla oli yksi yksityistunti viikossa. Syksyllä olin showtanssi- ja hiphop-tuntien lisäksi MTV Style –tunnin valikoimaani mukaan, ja sitä opettavasta kovan luokan tanssiammattilaisesta, Diana Anttilasta tuli minun opettajani myös yksityistunneilla. Tämän vuoden alusta aloitin myös hot heels –ryhmässä, jossa tanssitaan korkokengissä. Tanssituntien lisäksi olen vetänyt 18 h ryhmäliikuntaa viikossa.

Ollakseni rehellinen minun täytyy tunnustaa, että Diana Anttilalla on hyvin paljon tekemistä sen kanssa, miten paljon olen kehittynyt. Hän kyllä ensimmäisessä palaverissamme totesi, että on tehnyt vuosien varrella useita hyviä tanssijoita, enkä sitä epäillyt silloin lainkaan. Muistan, kuinka Diana kertoi minulle olevansa ”natsi” opettajana ja vaativansa todella paljon. Se ei minua pelottanut ja taisin sanoakin, että kukaan ei koskaan voi olla minulle niin julma mitä olen itse itselleni.

Dianan kanssa olemme viime syksystä asti treenanneet koreografioita Antti Tuiskun eri kappaleisiin, ja hän on ollut todella vaativa minua kohtaan. Hän on sanonut kaiken aina suoraan: niin hyvässä kuin pahassa. Hän on haastanut minua paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Tiedän, että ilman häntä en olisi nyt tässä pisteessä, jossa olen, joten olen todella kiitollinen hänelle. Suurin odotuksin jatkan yhteistyötä hänen kanssaan tästä eteenpäinkin.

Antti Tuiskun kappaleeseen "Vedän sut henkeen" kuvattu koreografia to 8.3.2017 Tanssikeskus Elementillä.

https://www.youtube.com/watch?v=MJV86rbCk6E&ab_channel=LauraNurminen

Puolitoista kuukautta esitykseen

Ajatus esiintymisestä Tanssikeskus Elementin kevätnäytöksessä kirjaimellisesti annettiin minulle. Yhtenä helmikuisena aamuyönä heräsin viiden aikaan aamulla tähän ajatukseen. Se oli niin voimakas ja kutsuva, ettei sitä voinut vastustaa.

Tiedän olevani kovan paikan edessä. Ja vaikka olen ryhmäliikunnan ohjaajana tottunut olemaan ihmisten edessä eikä ajatus esiintymisestä nyt jännitä minua, niin tiedän, että seistessäni Hyvinkääsalin lavalla juuri ennen esitystä olen varmasti todella jännittynyt. Esiintyminen soolona on järjettömän iso haaste, mutta juuri siksi siihen pitääkin tarttua. Onhan tämä mieletön mahdollisuus ylittää itsensä! Ja vaikka minua jännittääkin, yhtä aikaa olen todella täpinöissäni siitä, että saan nauttia tanssimisesta minua suuresti inspiroivan miehen musiikin tahtiin. Tästä olen haaveillut niin pitkään!

Unelma tanssimisesta alkoi itää mielessäni keväällä 2016, jolloin irtisanouduin vakituisesta työpaikastani taloushallinnon vastaavana ja hyppäsin tyhjän päälle. Piti käsitellä vielä paljon häpeää, ennen kuin uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani. Mutta rohkeus ei olekaan sitä, etteikö pelottaisi. Rohkeus on sitä, että pelosta huolimatta uskaltaa. Uskaltaa luottaa oman sydämensä ääneen ja kulkea omaa polkua. Luottaa siihen, että omat jalat kantavat.

Minulle on sanottu, että inspiroin muita. Välillä minun on hirveän vaikea käsittää sitä, sillä minusta tuntuu, että olen itse aivan hajalla ja välillä sisälleni ei mahdu muuta kuin häpeää itsestäni. Oudolta voi tuntua se, että siinä missä useimmat ihmiset olisivat aivan hiljaa tuntemuksistaan ja yrittäisivät kätkeä ne syvimmälle sisimpäänsä, minä aivan avoimesti puhun niistä. Olen paljaana ihmisten edessä sellaisena kuin olen. Minulle se on paras mahdollinen tapa hyväksyä itsessäni olevat tunteet ja sitä kautta vähentää niiden voimaa.

Unelmat ovat toteuttamista varten!

Olen innoissani, että suuri unelmani julkisesti tanssijana esiintymisestä tapahtuu ensi kuussa. Tämä tanssiprojekti on opettanut minulle monia asioita, mutta kaikista eniten sitä, että ihmisen pitää kuunnella sydäntään. Tehdä niitä asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Ihmisen pitää elää sitä elämää, jota ihminen itse haluaa elää, ei toteuttaa kenenkään toisen toiveita! Ja se, mitä muut sinusta ajattelevat, se ei todellakaan ole sinun asiasi. Riippumatta ihmisestä tai tekemisestä, aina osa tuomitsee, osa ei ymmärrä, osa katsoo nenän vartta pitkin. Tärkeää on se, mitä itse ajattelet itsestäsi. Ja että et anna kenenkään muun ajatusten tai tekemisten vaikuttaa siihen.

Itseluottamus ei todellakaan ole minun vahva osa-alue, mutta pikkuhiljaa tämän tanssimatkan aikana olen alkanut enemmän luottaa itseeni (kiitos Dianalle myös siitä). Vaikka tunnen ajoittain häpeää, uskallan kuitenkin olla sellainen kuin olen. Enkä anna kenenkään muun sanella, mitä saan tai voin tavoitella tai tehdä.

Tiedän, että osa ihmisistä nauraa minulle. Tiedän, että edessäni on asioita, joista tulen saamaan paljon palautetta, mutta entä sitten? Voin elää sen kanssa, että yritän toteuttaa unelmiani ja osa unelmista toteutuu sillä tavoin kuin suunnittelin, ja osa ei. Se, minkä kanssa en puolestani voi elää, on tilanne, jossa en edes uskalla lähteä jahtaamaan unelmiani!