HÄPEÄÄ TYÖSTÄMÄSSÄ

Se, että minulla on koko elämäni ajan ollut huono itsetunto, ei ole minulle mitään uutta. Sen sijaan häpeä, jota olen itsestäni tuntenut viimeisen puolentoista vuoden ajan, on tunne, jota en ole ainakaan tunnistanut itsessäni ennen kuin nyt.

Häpeä liittyy itseeni, siihen, kuka ja millainen olen ihmisenä. Se alkoi aktivoitua tilanteessa, jossa olin heittäytynyt pois tutusta ja turvallisesta työpaikasta tyhjän päälle ja aloin saada uusia ideoita siitä, mitä ehkä haluaisin tehdä. Sain mielettömiä visioita, mitä tulevaisuuteni hurjimmissa unelmissani voisi sisältää. Unelmat olivat todella inspiroivia, mutta samaan aikaan tunsin pohjatonta häpeää itsestäni, enkä todellakaan uskaltanut puhua unelmistani kenellekään pitkään aikaan. En kai nyt oikeasti kuvittele, että voisin lähteä jahtaamaan unelmiani? Ei minulla ole oikeutta siihen. En ole riittävän hyvä. Tällaiset ajatukset kiersivät päässäni kehää.

Häpeän alkemia -koulutus

Eräs henkilö, joka oli pari vuotta sitten samalla NLP-kurssilla, lähetti minulle pari kuukautta sitten linkin koulutukseen nimeltä ”Häpeän alkemia”. Päätin siltä seisomalta ilmoittautua mukaan kolmipäiväiseen koulutukseen, jossa Kaisa Peltolan johdolla työstettäisiin häpeää. Ensimmäinen koulutuspäivä oli Helsingissä lauantaina 11.11.2017.

Koulutuspäivän aikana huomioni kiinnittyi siihen, miten paljon kehoani särki. Varsinkin niskaa ja alaselkää. En muista, koska olisin viimeksi tuntenut oloni niin vaivaiseksi. Erityisherkkyydestä johtuen olen aina ollut taipuvainen aistimaan toisten ihmisten tunnetilat helposti, joten jäin itsekseni miettimään, johtuiko omat säryt tunnelastista ja purkamattomista asioista omassa kehossani vai siitä, että imin toisten ihmisten tunnetilat itseeni?

Häpeän Alkemia -koulutus järjestetään Joogakoulu Shantin tiloissa Helsingissä.

Siansaksaa parille

Mieleeni jäi erityisesti harjoitus, jossa istuimme ventovieraan parin kanssa vastatusten ja piti viiden minuutin ajan puhua parille siansaksaa. Olin jo NLP:ssä tottunut siihen, että harjoituksiin lähdetään tyhjällä päällä ja heittäytyvällä asenteella, joten sikäli en nähnyt tässä ongelmaa. Tosin, ajattelin itsekseni, että jos nyt ei tule tyhmä olo ja häpeä omasta tekemisestä, niin ei sitten koskaan! Olin yllättynyt, että päällimmäinen tunne ei ollutkaan häpeä omasta mongertamisesta, vaan pelkkä epämukavuuden tunne toiminnasta, joka vaikutti täysin järjettömältä. Osa koulutukseen osallistuneista ei omien sanojensa mukaan pystynyt tekemään harjoitusta ollenkaan.

Ahdistava ryhmäharjoitus

Teimme ryhmässä harjoituksen, jossa jokainen sai tilassa liikkua haluamallaan ja parhaaksi kokemallaan tavalla musiikin tahdissa ja jatkaa siansaksamonologin pitämistä. Tarkoitus oli vapaalla tavalla ilmaista omia tunteitaan, joita liikkuminen, musiikki ja monologi saivat aikaan. Minussa ei herännyt tässä harjoituksessa oman kokemuksen mukaan juuri mitään. Sen sijaan olin hyvin ahdistunut siitä, miten joku ryhmäläinen itki ja huusi aivan täyttä kurkkua.

Minulle tuli tämän harjoituksen aikana hyvin ahdistunut olo. Erityisherkkyyden vuoksi aistin ja koen toisten tunnetilat hyvin voimakkaina, mikä aiheutti voimakkaan ahdistusreaktion. Jäin myös harjoituksen jälkeen miettimään, mikä saisi itseni purkamaan tunteet noin avoimesti. Minun on hyvin vaikea nähdä itseäni tilanteessa, jossa parinkymmenen hengen ryhmässä avautuisin niin paljon, että voisin huutaa täyttä kurkkua. Toisaalta, en näe sitä myöskään tilanteessa, jossa olisin kahden jonkun ihmisen kanssa, joten omalla kohdallani tunteiden ilmaisemisen vaikeus ei liity ryhmässä olemiseen, vaan tunteiden ilmaisemiseen asiana. Tietysti on myös se pointti, että ei pidä vertailla itseään ja tekemistään kehenkään muuhun, sillä olemme kaikki erilaisia yksilöitä ja meillä on erilaiset tavat ja kyvyt toimia eri tilanteissa.

Häpeällä on positiivinen tarkoitus

Viime aikoina, kun olen pyöriskellyt häpeän kanssa, mieleeni ei ole juolahtanutkaan, että häpeällä tunteena on kuitenkin positiivinen tarkoitus. Jos teemme jotain sellaista, joka on arvojemme vastaista, tunnemme häpeää. Joskus vuosisatoja sitten häpeän kokeminen on auttanut ihmisiä sopeutumaan vallitsevaan yhteiskuntaan, jolloin liian erottuvasta käytöksestä joutui pahimmillaan poltettavaksi roviolla. Häpeä on siis myös ihan terve tunne. Tämäkin on minulta joskus unohtunut, kun olen ajatellut perfektionistin tavoin, että minun täytyy kitkeä kaikki häpeän kokeminen itsestäni.

Koulukiusaaminen on omiaan synnyttämään häpeää

Kaisa nosti koulutuspäivän aikana esiin myös koulukiusaamisen ja totesi sen olevan yksi todella iso asia, joka on omiaan synnyttämään häpeää. Tätäkään en ollut ikinä ajatellut. Omalla kohdallani koulukiusaaminen alkoi esikoulussa ja jatkui yläasteen loppuun, mutta yleensäkin se oli vasta ensimmäisellä NLP-kurssilla vuonna 2014, jolloin myönsin itselleni, miten paljon koulukiusaamiskokemukset ovat vaikuttaneet minuun ja siihen, miten ajattelen itsestäni. Sitä ennen en suostunut myöntämään itselleni niiden kokemusten haavoittaneen minua syvästi. Taustalla lienee naiivi ajatus siitä, että mitä ei myönnä, sitä ei myöskään ole olemassa.

Koulukiusaamisen olen tiennyt aina olevan syy huonoon itsetuntoon sekä tunteeseen, että olen jotenkin vääränlainen, viallinen,  kelvoton ja riittämätön omana itsenäni. Näitä tunteita aloin NLP:n avulla työstää joitakin vuosia sitten. Mikä on huonon itsetunnon suhde häpeään tai päinvastoin?

Häpeäidentiteetti

Tänä päivänä olen sitä mieltä, että minulla ei ole huono itsetunto. Minulla on rajoittava uskomus, jonka mukaan minulla on huono itsetunto. Rajoittava uskomus on ihan eri asia kuin totuus. Mutta jos on ollut sama rajoittava uskomus koko elämänsä, sitä väistämättä alkaa pitää ainoana oikeana totuutena. Ja kun se on vallinnut koko eliniän, sitä ei muuteta noin vain yhdessä yössä, vaikka olisi kuinka vakaa tahto.

Häpeä on puolestaan tunne minusta, itsestäni. Häpeä on tunne, jossa koko identiteettini on kiedottu ajatukseen, että minulla ei ole oikeutta asioihin, joita haluan. Jos olen oma itseni, olen jollain lailla ihminen, joka minun ei pitäisi olla, ihminen, jossa on jotain vikaa ja joka ei kelpaa sellaisena kuin on. Kyse on häpeäidentiteetistä.

Häpeä ei enää estä minua jahtaamasta villeimpiä unelmiani

Mietin, miksi suurten unelmien löytäminen laukaisi minussa voimakkaan häpeän tunteen. En tässä vaiheessa tiedä vastausta siihen. Mikä tärkeämpää, annan itselleni luvan kokea häpeää. En yritä padota sitä sisälleni enkä kieltää sen olemassa oloa. En syyllistä itseäni sen kokemisesta. Toisaalta, en anna häpeän tunteen rajoittaa omaa tekemistäni. Vaikka nyt koen, että minulla ei ole oikeutta jahdata villeimpiä unelmiani, en anna noiden ajatusten estää minua. Tämä tarkoittaa, että rohkenen kohdata häpeän silmästä silmään, en anna sen hallita minua tai estää minua tekemästä mitään, mitä koen sydämessäni oikeaksi.

Suurella mielenkiinnolla odotan tulevia Häpeän alkemia –koulutuspäiviä joulu- ja tammikuussa. Vaikeiden asioiden työstäminen ja kohtaaminen on äärimmäisen palkitsevaa ja johtaa väistämättä henkiseen kasvuun ja parempaan itsetuntemukseen - ja kohti suurimpia unelmiani.