ANTTI TUISKUN KEIKALLA - INSPIRAATION LÄHTEELLÄ - OMAN ITSENSÄ ÄÄRELLÄ

”Hei, et sä oikeesti voi tolleen lähteä!”, siskoni nauroi vieressäni hotellihuoneessa Turussa viime viikonloppuna. Olimme lähdössä ravintola Venus Nightlifeen Antti Tuiskun keikalle ja siskon kommentti viittasi pukeutumiseeni. ”Mitä sä tarkotat?” Nauroin ja katsoin kysyvästi. ”No tolleen, et napa JA kalsarit näkyy!” Siskon kommentti oli tietysti leikkiä, mutta toki tiedostin varsin hyvin, että oma pukeutumiseni saattaa ikäisekseni olla joidenkin nuorempien mielestä varsin kyseenalaista! (OMG, täytänhän 40 tänä vuonna!)

Antti Tuiskun keikoilla käymisessä parasta on se, että voi olla sataprosenttisesti oma itsensä. Se on hetki, jolloin voi unohtaa, mitä muut ihmiset mahdollisesti ajattelevat ja keskittyä nauttimaan hetkestä tässä ja nyt.

Ei ole salaisuus, että Antti Tuisku inspiroi minua suuresti. On inspiroinut jo pari vuotta. Jotenkin, kun tiedän, minne olen menossa (keikalle), kaikki sellaiset ajatukset vaan menettävät merkityksensä, että pitäisi mahtua johonkin muottiin tai olla jonkun näköinen voidakseen mennä paikan päälle. Antti Tuiskun läsnä ollessa kaikki sellaiset ajatukset vaan murenevat päästä kuten ”Mitäköhän noi muut musta ajattelee?”. Antti Tuiskun keikalla ei ole mitään muuta kuin se hetki. Se rakkauden hetki yhdessä. Jossa jokainen saa olla juuri sitä mitä on, kenenkään tuomitsematta. Siinä ollaan äärimmäisen kauneuden äärellä.

Venus Nightlifessa oli tupa täynnä ja äärimmäisen kuuma. Artistinkin otsalla helmeili hiki ja liekö kuumasta tunnelmasta johtunut keikan loppupuolella sattunut palohälytys, joka kaikkien harmiksi keskeytti keikan, mutta onneksi osoittautui aiheettomaksi. Keikan jälkeen minulla oli sanaton olo. Antti Tuiskun inspiraatio yhdistettynä siihen fiilikseen, että voi sataprosenttisesti olla oma itsensä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, on yhtä aikaa sanattomaksi tekevä mutta niin voimaannuttava ja energiaa antava kokemus, joka tuntuu sielussa asti.

Venus Nightlife -ravintolassa oli erittäin kuuma tunnelma la 1.4.2017, kun illan esiintyjänä oli Antti Tuisku.

Suorittamista mahtuu liian paljon joka puolelle tavallista arkielämää. Liian paljon ajatuksia siitä, onko riittävän hyvä, kelpaako sellaisena kuin on, mitä muut minusta ajattelevat. Suorittaminen on minulle liiankin tuttua vuodentakaiselta ajalta, jolloin olin talousvastaava ja johtoryhmän jäsen ja vastasin yrityksen taloushallinnosta ja tulosraportoinnista. Se oli jotain sellaista, jossa en todellakaan kokenut voivani olla oma itseni, se kuka todella olen. Vasta NLP:n ja Antti Tuiskun inspiraation seurauksena olen uskaltanut tulla entistä enemmän omaksi itsekseni. Uusi urani menee kohti tanssimista.

Tanssiminen on hyvin kaukana yrityksen johtoryhmätyöskentelystä, joka oli hyvin pakotettu tiettyyn muottiin ja hyvin rationaalista ja järkiperäistä, faktoihin perustuvaa ja jossa oli hyvin vähän tilaa luovuudelle. Olen ikäni ollut tunneihminen. Tanssiessa saa tunne ja luovuus näkyä, tanssiessa voit edustaa ja ilmentää juuri sitä, mitä puhtaimmillasi olet. Tanssiessa ei ole rajoja, ei henkisiä eikä fyysisiä.

Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, ei ole itsestään selvää, että uskaltaa olla se, kuka on. Minäkään en ole aina uskaltanut olla. Niinpä sitä arvostaa suunnattoman suuresti hetkiä ja ihmisiä, jotka auttavat sinua olemaan se, joka syvimmällä sisälläsi olet. Antti Tuisku saa minulle sen fiiliksen joka kerta. Tunne jättää syvän kiitollisuuden ja inspiroitumisen tunteen enkä pidä mitään siitä itsestäänselvänä<3